Edellisestä tekstistä on vasta muutama päivä mutta silti tuntuu, kun aikaa olisi kulunut paljon enemmänkin. Tein raskaustestin seuraavan kerran torstaina (DPO 14) ja siinä testiviiva oli jo hienosti vahvistunut tiistaihin verrattuna:
Vahvistuneesta viivasta rohkaistuneena soitin torstaina klinikalle, josta sain onnittelujen lisäksi pyynnön tulla samana tai seuraavana päivänä antamaan verinäytteen hCG-määritystä varten. Kävin siis torstaina klinikalla ja hCG oli verinäytteessä yli 300 eli jopa hieman viitearvojen yläpuolella raskauden kestoon nähden. Klinikan kätilö onnitteli kovasti ja varasi meille ajan varhaisultraan noin kolmen viikon päähän hoitaneelle lääkärille. Soitin torstaina myös neuvolan ajanvaraukseen, sielläkin vastaanotto oli erittäin lämmin ja onnitteleva. Puhelimessa oleva hoitaja ei vaikuttanut mitenkään oudoksuvan, kun kerroin, että olemme naispari ja raskaus on alkanut ivf-hoidolla lahjoitetuilla siittiöillä. Ensimmäiseen neuvolaan on vielä aika monta viikkoa aikaa, se varattiin vasta marraskuun loppuun.
Tänään on virallinen testipäivä (DPO 16), jolloin siis klinikan ohjeiden mukaan olisi vasta pitänyt tehdä raskaustesti (miten niin olin malttamaton?). Tein vielä tänäänkin testin ja nyt viivat olivat melkein tasavahvat, ns. leffaviivat:
Eiköhän se alkio siellä siis kasva ja kehity, ainakin raskaushormonin määrä näyttäisi olevan noususuunnassa. Oireista mainittakoon aamuöinen heräily (jonka jälkeen unen saaminen on joskus vaikeampaa ja joskus helpompaa), vihlovat kivut alavatsalla (jotka aina välillä saavat pelkäämään vuodon alkamista) ja hengästyminen ja hikoilu pienenkin fyysisen rasituksen jälkeen. Pahoinvointia ei onneksi ainakaan vielä ole.
Puolisoni sai tietysti tietää positiivisesta raskaustestistä samaan aikaan, kun minäkin. Torstaina kerroin asiasta myös muutamalle läheisimmälle ystävälleni, jotka ovat koko ajan tienneet projektistamme ja sen etenemisestä. Muille ystäville ja perheenjäsenille ajattelimme kertoa vasta hieman myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti