Alkionsiirto

Munasolujen keräyksen ja alkionsiirron väliin jäi viisi päivää, joiden aikana ehdin ajatella monenlaista. Keräyksestä toipuminen sujui ongelmitta joten mielessäni pyörivät lähinnä alkiot: mitä niille kuuluu? Jakautuvatko ne normaalisti? Entä jos mikään niistä ei selviä viisipäiväiseksi asti? Klinikalle meno jännittikin tästä syystä huomattavasti aikaisempia kertoja enemmän. Tiesin, että vähintään yhden alkion pitäisi olla siirtokelpoinen, koska muuten meille olisi soitettu labrasta siirtopäivän aamuna. Iloinen yllätys oli, että peräti neljä viidestä alkiosta oli kehittynyt blastokystivaiheeseen ja kolme oli siis jo pakastettu kun tulimme alkionsiirtoon. Viidettä alkiota kasvatetaan vielä huomiseen ja pakastetaan, jos se saavuttaa oikean kehitysvaiheen huomiseen mennessä. Kohtuun siirrettiin yksi kaunis alkio. Alkionsiirto oli toimenpiteenä melko samanlainen kuin inseminaatio, paitsi että kivuliasta kohdun supistelua ei tullut ollenkaan (luultavasti erilaisesta hormonaalisesta tilanteesta johtuen; keltarauhashormoni vähentää kohdun supistusherkkyyttä). Raskaustestin saisin tehdä 11 päivän kuluttua alkionsiirrosta. Vietämme siis taas piinapäiviä - toivottavasti viimeistä kertaa.