Raskausviikko 4+2

Edellisestä tekstistä on vasta muutama päivä mutta silti tuntuu, kun aikaa olisi kulunut paljon enemmänkin. Tein raskaustestin seuraavan kerran torstaina (DPO 14) ja siinä testiviiva oli jo hienosti vahvistunut tiistaihin verrattuna:

Vahvistuneesta viivasta rohkaistuneena soitin torstaina klinikalle, josta sain onnittelujen lisäksi pyynnön tulla samana tai seuraavana päivänä antamaan verinäytteen hCG-määritystä varten. Kävin siis torstaina klinikalla ja hCG oli verinäytteessä yli 300 eli jopa hieman viitearvojen yläpuolella raskauden kestoon nähden. Klinikan kätilö onnitteli kovasti ja varasi meille ajan varhaisultraan noin kolmen viikon päähän hoitaneelle lääkärille. Soitin torstaina myös neuvolan ajanvaraukseen, sielläkin vastaanotto oli erittäin lämmin ja onnitteleva. Puhelimessa oleva hoitaja ei vaikuttanut mitenkään oudoksuvan, kun kerroin, että olemme naispari ja raskaus on alkanut ivf-hoidolla lahjoitetuilla siittiöillä. Ensimmäiseen neuvolaan on vielä aika monta viikkoa aikaa, se varattiin vasta marraskuun loppuun.

Tänään on virallinen testipäivä (DPO 16), jolloin siis klinikan ohjeiden mukaan olisi vasta pitänyt tehdä raskaustesti (miten niin olin malttamaton?). Tein vielä tänäänkin testin ja nyt viivat olivat melkein tasavahvat, ns. leffaviivat:

Eiköhän se alkio siellä siis kasva ja kehity, ainakin raskaushormonin määrä näyttäisi olevan noususuunnassa. Oireista mainittakoon aamuöinen heräily (jonka jälkeen unen saaminen on joskus vaikeampaa ja joskus helpompaa), vihlovat kivut alavatsalla (jotka aina välillä saavat pelkäämään vuodon alkamista) ja hengästyminen ja hikoilu pienenkin fyysisen rasituksen jälkeen. Pahoinvointia ei onneksi ainakaan vielä ole.

Puolisoni sai tietysti tietää positiivisesta raskaustestistä samaan aikaan, kun minäkin. Torstaina kerroin asiasta myös muutamalle läheisimmälle ystävälleni, jotka ovat koko ajan tienneet projektistamme ja sen etenemisestä. Muille ystäville ja perheenjäsenille ajattelimme kertoa vasta hieman myöhemmin.

Kaksi viivaa

Tänään on viikko alkionsiirrosta ja päätin tehdä raskaustestin. Tuntemukseni viittasivat siihen, että kuukautiset olisivat alkamassa lähipäivinä joten varauduin henkisesti taas kerran negatiiviseen testiin ja mietin jo monta skenaariota pakastealkioiden siirron suhteen (missä välissä tehdään lisätutkimuksia jos ei pakastealkiokaan tärppää, entä jos kukaan niistä ei tartu, tehdäänkö minulle uusi ivf-hoito vai keräisimmekö seuraavaksi munasolut vaimoltani?). Heräsin aamuyöstä vessaan ja koska raskaustestit käsketään ohjeissa tehdä aamun ensimmäisestä virtsasta, tein testin tuolloin. Kuten otsikosta voi päätellä, tulos ei ollut odotusteni mukainen:

Herätin vaimonkin testiä katsomaan ja hän näki siinä saman, kuin itsekin: kontrolliviivan lisäksi testiin piirtyi hentoinen, mutta kuitenkin selvästi nähtävissä oleva testiviiva. Loppuyönä ei sitten enää tullutkaan uni, kun kaikki ajatukset pyörivät päässä. Päivän aikana katsoin kuvaa monta kertaa, kuin varmistaakseni että se oli totta: saimme vihdoinkin positiivisen raskaustestin! Tiedostan, että raskaus on vielä hyvin alussa ja mitään takeita elävän lapsen syliin saamisesta ei ole. Nyt on kuitenkin ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että se on ylipäänsä mahdollista. Päätin tänään, että aion iloita raskauteni jokaisesta päivästä, riippumatta siitä montako niitä on. Jos raskaus jatkuu, en tule enää saamaan takaisin alkuraskauden päiviä, jotka olen käyttänyt pelkäämiseen ja murehtimiseen. Jos taas raskaus päättyy keskenmenoon, se satuttaa ihan yhtä paljon vaikka olisinkin sitä pelännyt. Klinikalle en kuitenkaan aio vielä soittaa, se jääkööt virallisen testipäivän (joka on lauantaina) jälkeiseen aikaan. Samoin neuvolaan soitan vasta ensi viikolla, jos raskaustestin testiviiva vahvistuu odotetusti.

Alkionsiirto

Munasolujen keräyksen ja alkionsiirron väliin jäi viisi päivää, joiden aikana ehdin ajatella monenlaista. Keräyksestä toipuminen sujui ongelmitta joten mielessäni pyörivät lähinnä alkiot: mitä niille kuuluu? Jakautuvatko ne normaalisti? Entä jos mikään niistä ei selviä viisipäiväiseksi asti? Klinikalle meno jännittikin tästä syystä huomattavasti aikaisempia kertoja enemmän. Tiesin, että vähintään yhden alkion pitäisi olla siirtokelpoinen, koska muuten meille olisi soitettu labrasta siirtopäivän aamuna. Iloinen yllätys oli, että peräti neljä viidestä alkiosta oli kehittynyt blastokystivaiheeseen ja kolme oli siis jo pakastettu kun tulimme alkionsiirtoon. Viidettä alkiota kasvatetaan vielä huomiseen ja pakastetaan, jos se saavuttaa oikean kehitysvaiheen huomiseen mennessä. Kohtuun siirrettiin yksi kaunis alkio. Alkionsiirto oli toimenpiteenä melko samanlainen kuin inseminaatio, paitsi että kivuliasta kohdun supistelua ei tullut ollenkaan (luultavasti erilaisesta hormonaalisesta tilanteesta johtuen; keltarauhashormoni vähentää kohdun supistusherkkyyttä). Raskaustestin saisin tehdä 11 päivän kuluttua alkionsiirrosta. Vietämme siis taas piinapäiviä - toivottavasti viimeistä kertaa.

OPU

Ovum pick up eli munasolujen keräys on ivf-hoidossa follikkeleiden kasvatuksen loppuhuipentuma. Siinä follikkelit imetään tyhjäksi niiden sisältämästä nesteestä (jossa munasolut kelluvat) neulalla emättimen kautta. Toimenpide on hieman kivulias, joten sitä varten annetaan suonensisäisesti rauhoittavaa lääkettä ja lyhytvaikutteista vahvaa kipulääkettä. Lisäksi emättimen pohjalle laitetaan paikallispuudutus. Munasolujen keräys tehtiin eilen ja sitä edelsi 10 päivää kestänyt follikkeleiden kasvatus päivittäisillä FSH-pistoksilla. Viiden viimeisen pistospäivän aikana pistin päivittäin myös GnRH-antagonistia estämään follikkeleiden ennenaikaista ovuloitumista. Puolitoista vuorokautta ennen sovittua keräysaikaa pistin irroituspiikit, jotka aikaansaivat munasolujen kypsymisen ja vapautumisen follikkeleiden seinämistä follikkelinesteeseen. Vaikka olin irroituspistosten ajoittamisessa säntillinen, huomattiin keräystä aloittaessa että muutama follikkeli oli jo puhjennut omia aikojaan. Onneksi lääkäri sai imettyä talteen ainakin yhden munasolun munasarjaa ympäröivästä vapaasta follikkelinesteestä. Munasoluja saatiin talteen yhteensä yhdeksän, johon olimme tyytyväisiä. Tänään biologi soitti meille laboratoriosta ja kertoi, että noista yhdeksästä munasolusta seitsemän oli kypsiä ja viisi hedelmöittyi normaalisti. Nyt jännityksellä odotamme, että kuinka moni noista viidestä hedelmöittyneestä munasolusta jatkaa kehitystään blastokysti- eli alkiorakkulavaiheeseen. Tarkoituksena olisi siirtää kohtuun yksi blastokysti viiden päivän kuluttua munasolujen keräämisestä, jos vaan joku alkioista on siihen mennessä tuohon vaiheeseen ehtinyt. Sitä odotellessa syön nyt keltarauhashormonilääkettä, joka edesauttaa kohdun limakalvoa valmistautumaan alkion kiinnittymiseen.

Munasolujen keräys sujui kohdallani hyvin ja toivuin siitä nopeasti. Haluaisin olla hyvin toiveikas hoidon onnistumisen suhteen, mutta en oikein uskalla toivoa liikoja pettymyksen pelossa. Noihin viiteen pikkuriikkiseen alkioon on ladattu paljon odotuksia ja harmittaa kovasti, jos yksikään niistä ei selviäisi edes viiden päivän ikään. Katsotaan, miten meidän käy!