Kohti neljättä yritystä

Niinhän siinä kävi, että otollisista olosuhteista huolimatta kolmaskaan inseminaatio ei meille sitä kaivattua positiivista raskaustestitulosta tuonut. Arvelin asian olevan näin jo maanantaina, kun tuttuakin tutummat PMS-oireet puskivat pintaan. Epäilykseni vahvistuivat keskiviikkona negatiivisen raskaustestin myötä ja torstaina alkoivat kuukautiset. Ei kun soittoa klinikalle ja seuraavaa aikaa varaamaan. Aloitin tänään letrotsoli-lääkityksen, katsotaan mitä se tekee munasarjoilleni. Toivon, että sillä saataisiin kasvamaan kaksi johtofollikkelia yhden sijasta, jotta tuplattaisiin kelvollisen munasolun irtoamisen mahdollisuus. Kaksoset eivät kuulu toivelistalleni mutta mielummin toki ottaisin kaksosraskauden kuin en raskautta ollenkaan. Tähän mennessä johtofollikkeli on ollut joka kerta oikeassa munasarjassani - jo kolme kertaa peräkkäin. Myös helmikuussa, kun kävimme ensikäynnillä, johtofollikkeli oli oikeassa munasarjassa. Maaliskuun tilannetta emme toki tiedä, mutta ainakaan sen jälkeen vasen munasarja ei ole kasvattanut yhtään isoa follikkelia. Olisikohan tässä kierrossa sen vuoro ja olisiko siellä parempia munasoluja tarjolla?

Inseminaatioiden kalkkiviivat alkavat lähestyä; tuleva inseminaatio on neljäs ja toiseksi viimeinen. Jos viideskään inseminaatio ei tuota hartaasti toivottua lopputulosta, tuo syksy tullessaan siirtymisen ivf-hoitoon. Minua ei sinänsä hirvitä ivf-hoidon suurempi kajoavuus mutta hinta riipaisee sen verran kovasti, että toivomme totisesti välttävämme tuon tien (ivf-kierros maksaa suunnilleen saman verran kuin mitä olemme tähän mennessä yhteensä käyttäneet rahaa inseminaatioihin). Lisäksi minua hieman huolestuttaa suhtautumiseni mahdollisesti yli jääviin alkioihin; milloin uskallamme hävittää ne? Olemme nyt sitä mieltä, että haluamme vain yhden lapsen, mutta entä jos tulemmekin joidenkin vuosien päästä toisiin ajatuksiin? Sitten harmittaa ja rankasti, jos meillä olisi ollut alkioita jotka olemme hävittäneet. Toisaalta alkioiden säilyttäminenkin maksaa eikä siitä ole tietysti järkevää maksaa maailman tappiin asti vain sen vuoksi, että ehkä saattaisimme haluta niitä joskus käyttää. Tässä on kyllä oikein loistava esimerkki vatvomisluonteestani; en tiedä vielä, viekö tiemme ivf-hoitoon saatikka, että kuinka monta alkiota kyseisestä hoidosta voisimme saada ja johtaako yksikään alkionsiirto ylipäänsä raskauteen. Silti jaksan murehtia jo etukäteen siirtämättä jääneiden pakastealkioiden kohtaloa. Toivon, että neljännen tai viidennen inseminaation onnistuminen vapauttaisi minut tästä pohdiskelusta ja voisin keksiä itselleni uusia vatvomisen aiheita.

Kolmas inseminaatio

Tänään oli vuorossa inseminaatio numero kolme. Sovimme maanantaisen aukiolotutkimuksen jälkeen, että tekisin ovulaatiotestit päivittäin ja mikäli testi ei olisi positiivinen vielä torstaiaamuna, pistäisin Pregnyl-piikin ovulaation aikaansaamiseksi ja inseminaatio voitaisiin tehdä perjantaina. Keskiviikkona tein testin tuttuun tapaan aamupäivällä ja se oli aivan selvästi negatiivinen. Koska tämä jo poissulki mielestäni mahdollisuuden tehdä inseminaatio torstaina, soitin jo keskiviikkona klinikalle ja varasin inseminaatioajan perjantaille. Kävin keskiviikkona töiden jälkeen apteekissa tarkoituksenani hakea Pregnyl sieltä mutta yllättäen se olikin loppu tukusta eikä vaihto Ovitrelleen onnistunut ilman uutta reseptiä. Tästä tulikin vähän päänvaivaa; klinikka aukeasi aamulla vasta samaan aikaan, kun omat työni alkavat; saisin varmasti Ovitrelle-reseptin yhdellä puhelinsoitolla klinikalle mutta miten pääsisin apteekkiin lääkettä hakemaan? Sovimme jo, että kesälomalla oleva puolisoni voisi tässä tapauksessa hakea lääkkeen apteekista ja tuoda minulle töihin. Torstaiaamuna heräsin tuntia ennen kellonsoittoa ja päätin tehdä tapojeni vastaisesti ovulaatiotestin heti herättyäni. Tulos oli seuraavanlainen:

Ovitrellea ei siis tarvinnut käydä hakemassa vaan luonto hoiti homman juuri sopivasti. Tänään ennen inseminaatiota lääkäri katsoi tilanteen vielä ultralla; johtofollikkeli oli edelleen havaittavissa mutta se ei ollut muodoltaan enää täysin pyöreä vaan selvästi vähän luhistunut, ovulaatio oli siis ilmeisesti hyvin pian tapahtumassa ja inseminaation ajoitus siten täysin oikea. Kohdun limakalvon paksuus oli hyvä 10 mm. Siittiöitä oli tällä kertaa aivan huikea määrä, yli 50 miljoonaa eteenpäin liikkuvaa! Uudella lahjoittajallamme on selkeästi erittäin hyvälaatuinen sperma. Inseminaatio ei tällä kertaa tuntunut lainkaan niin ikävältä kuin edellisillä kerroilla, kohdun reagointi oli selvästi vähäisempää.

Ajoitus osui siis nappiin ja siittiöitä oli runsaasti. Kun munanjohtimetkin ovat todistetusti auki, voisi ajatella raskauden alkamisen todennäköisyyden olevan nyt varsin hyvä. Hedelmöittyminen tuleekin tässä tilanteessa melko varmasti tapahtumaan, mutta se ei vielä riitä raskauden alkamiseen. Hedelmöittyneen munasolun pitää alkaa jakautumaan ja syntyneen alkion pitää pystyä kiinnittymään kohdun limakalvoon. Ikäiselläni naisella keskimäärin noin kolmasosa munasoluista on kromosomeiltaan virheellisiä, minkä vuoksi alkion kehitys saattaa keskeytyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Nyt ei siis auta kuin toivoa, että tällä kertaa irtoava munasolu olisi kromosomeiltaan normaali ja siitä syntyisi hedelmöittymisen myötä elinvoimainen alkio.

Teimme samalla suunnitelman seuraavaa kiertoa varten, mikäli tästä inseminaatiosta ei raskaus ala. Tähän asti inseminaatiot on tehty luonnolliseen kiertoon, mutta seuraavalla kerralla follikkelin kasvua varmistellaan hieman letrotsoli-lääkityksellä alkukierrossa. Ovulaation ajoittamiseen käytetään tarvittaessa hCG-pistosta. Tämä jäi nyt siis viimeiseksi luomukiertoon tehdyksi inseminaatioksi. Toivomme tietysti, että tästä alkaisi raskaus ja letrotsolien maailma jäisi meille tuntemattomaksi. Fiilis on nyt heti inseminaation jälkeen erittäin positiivinen, pidän kovasti uudesta klinikasta ja etenkin lääkäristä. joka suoritti aukiolotutkimuksen ja inseminaation. Edessä oleva kahden viikon odotus on piinaavaa mutta ajatus klinikalle paluusta ei ainakaan herätä nyt mitään negatiivisia tuntemuksia. Onneksi kesällä on paljon kaikkea kivaa tekemistä, niin aika kuluu nopeammin.

Putket auki

Tänään oli vuorossa munajohtimien aukiolotutkimus. Itse mietin alunperin, että sen olisi voinut tehdä jo ennen ensimmäistäkään inseminaatiota, mutta lääkäri oli sitä mieltä että se ei ole tarpeen kun kaikki vaikutti muuten olevan kunnossa. Nyt kahden tuloksettoman inseminaation ja klinikan vaihdon myötä se päätettiin yhteisymmärryksessä uuden lääkärin kanssa tehdä ennen inseminaatioiden jatkamista. Pelkäsin etukäteen toimenpiteen olevan kovin kivulias, olihan minulla inseminaatioistakin tullut selkeitä tuntemuksia. Otin ohjeiden mukaisesti särkylääkettä noin tuntia ennen varattua aikaa. Oma lääkärimme oli jo jäänyt kesälomalle joten tutkimuksen suoritti toinen lääkäri, josta tosin olimme kuulleet hyvää palautetta muilta sateenkaariperheellisiltä. Lääkäri osoittautuikin erittäin mukavaksi ja olimme hyvin samoilla linjoilla tämän kierron suunnitelmista.

Ennen aukiolotutkimusta tehtiin jo tutuksi tullut kohdun ja munasarjojen ultraäänitutkimus. Kohdun limakalvo oli tänään, (kiertopäivänä 12) 9 mm paksu ja jälleen kerran oikeassa munasarjassa oli johtofollikkeli, halkaisijaltaan 15 mm. Vasen munasarja näytti ihan normaalilta ja siinä oli hyvä määrä pieniä follikkeleita joten hassua, että se on nyt jo kolmatta kiertoa peräkkäin lepovuorossa. No, eipä tuolla liene merkitystä, pääasia että jommassa kummassa munasarjassa löytyy hyvässä kasvussa oleva follikkeli. Aukiolotutkimusta varten kohtuun piti laittaa katetri, jonka päässä oli nesteellä täytettävä ballonki. Katetrin saaminen kohdunkaulastani läpi oli taas hieman haastavaa kohdunkaulan mutkaisen asennon vuoksi mutta onnistui lopulta hyvin, kun lääkäri ensin tutki ultraäänellä kohdunkaulan mutkien suunnat ja ohjasi katetrin niiden mukaisesti. Ballongin täyttö oli tutkimuksen kivuliain vaihe; kohtu reagoi taas kivuliaasti supistumalla. Kipu meni kuitenkin onneksi nopeasti ohi ja itse nesteen ruiskutus ei aiheuttanut mitään tuntemuksia. Neste kulki molemmista munajohtimista normaalisti läpi ja myös itse kohtuontelo näytti normaalilta kun sitäkin hieman täytettiin nesteellä. Kaikki oli siis miten pitikin eikä raskauden alkamiselle näyttäisi olevan mitään esteitä.

Aloitin jo tänään ovulaatiotestien tekemisen, tämän päivän testi oli selkeä nega, kuten arvata saattaa. Sain ohjeeksi jatkaa testaamista päivittäin ja soittaa klinikalle, kun testi muuttuu positiiviseksi. Jos en saisi positiivista testiä vielä torstaina, saan pistää Pregnyl-lääkkeen jolloin pääsemme joka tapauksessa tekemään inseminaation ennen viikonloppua. Lääkäri päätteli follikkelin koon perusteella, että luultavasti tulen kyllä saamaan positiivisen ovulaatiotestin keskiviikkona tai ihan viimeistään torstaina. Olin silti tyytyväinen Pregnyl-reseptistä; ainakaan ei tarvitsisi sohia turhaan ennenaikaisesti, kuten viime kierrossa.