Vain yksi voi olla ensimmäinen, ja meidän kauan odotettu ensimmäinen inseminaatio oli eilen. Aloitin ovulaatiotestien tekemisen viime viikonloppuna, ja odotetusti viikonlopun testit olivat selvästi negatiivisia. Maanantaina toinen viiva piirtyi liuskaan selvästi nähtäväksi, mutta oli kuitenkin vielä haaleampi kuin kontrolliviiva. Olin vakuuttunut siitä, että tiistaina saan vahvan testiviivan ja selkeän positiivisen testituloksen. Jännitys oli tiistaina niin suurta, että en meinannut pysyä nahoissani ja tein päivän aikana kolme (!) ovulaatiotestiä: varhain aamulla, aamupäivällä ja iltapäivällä. Aamupäivän testissä testiviiva oli ehkä juuri ja juuri yhtä tumma kuin kontrolliviiva, aamun ja iltapäivän testit olivat selvästi negatiivisia. Minulla oli jännityksen vuoksi vaikeuksia pidättää pissaa vaaditut neljä tuntia ennen testien tekemistä ja huomasin, että vaikka en ollut juonut kovinkaan paljon, pissa oli silti varsin laimean näköistä. No, en uskaltanut ottaa riskiä ovulaation ohi menemisestä joten ilmoitin klinikalle aamupäivän testin jälkeen tuloksen olevan positiivinen ja meidän olevan tulossa seuraavana päivänä inseminaatioon. Menin jo varaamaan laivaliputkin heti tuon viestin lähettämisen jälkeen. Lääkäri vastasi hetken kuluttua viestiini ja pyysi meitä tulemaan klinikalle klo 13.30 - jouduin siis vielä vaihtamaan laivalippumme, koska olin jostain syystä kuvitellut, että inseminaatio tehtäisiin aamupäivällä ja varannut paluuliput 13.30 lähtevään laivaan. No, lippujen vaihto onnistui helposti ja melko pienillä kustannuksilla. Olin illalla ajatellut jättää ovulaatiotestaukset sikseen mutta ennen nukkumaanmenoa muutin mieleni ja päätin vielä kerran testata. Nyt pissa oli selvästi tummempaa väriltään ja ovulaatiotestissä näkyi vahva testiviiva! Kävimme huojentuneilla mielillä nukkumaan ja odottamaan jännittävää päivää.
Keskiviikkona lähdimme aamulla Länsisatamaan ja sieltä laivalla Tallinnaan. Taksi vei meidät Tallinnassa satamasta suoraan klinikalle. Lääkäri oli hieman myöhässä ja me hieman ajoissa, joten jouduimme odottelemaan tovin klinikan odotushuoneessa. Vuoromme tultua hoidimme ensin paperiasiat kuntoon, lääkäri allekirjoitti meidän jo valmiiksi täyttämät ja allekirjoittamat hoitosuostumuslomakkeet ja kyseli vielä edellisten kuukautisten alkamispäivän sekä ovulaatiotestien tulokset. Hän kertoi, että olki oli sulatettu ja siittiöitä oli 39 miljoonaa per millilitra ja niistä 59 % oli sulatuksen jälkeen eteenpäin liikkuvia. Seuraavaksi siirryin tutkimuspöydälle ja lääkäri teki ensin ultraäänitutkimuksen. Kohdun limakalvon paksuus oli 12 mm ja oikeassa munasarjassa oli hieno johtofollikkeli, halkaisijaltaan 21 mm. Ajoitus vaikutti löydösten perusteella aivan oikealta. Inseminaatiokatetrin ujuttaminen kohdunkaulani läpi osoittautui hieman haastavaksi ja lääkäri joutui vaihtamaan katetrin jäykempään. Jäykällä katetrilla homma onnistui kuitenkin helposti ja siittiöt lähetettiin matkalle kohti munanjohtimia. Tunsin, kuinka kohtuni hieman supisteli reaktiona tunkeilijoihin; se tuntui hieman epämiellyttävältä mutta ei kuitenkaan kuukautiskipuja kummemmalta. Olin kohdun supistuksista pikkuisen yllättynyt, en ollut odottanut inseminaation aiheuttavan mitään tuntemuksia eikä siitä ollut etukäteen puhetta. Toimenpiteen jälkeen sain makoilla tutkimuspöydällä vielä 10 minuutin ajan, sitten sain nousta ja pukea ja olimme valmiit. Raskaustestin saisin kuulemma tehdä 3.5., mikäli kuukautiset eivät alkaisi siihen mennessä. Luulen kyllä, että kärsivällisyyteni ei riitä ihan niin pitkälle vaan testi tulee tehtyä heti odotettua kuukautisten alkamispäivää seuraavana aamuna ellei vuotoa siihen mennessä näy. Inseminaation jälkeen kävimme syömässä ja sitten olikin jo aika suunnata takaisin satamaan ja palata laivalla Helsinkiin.
Nyt olen huojentunut siitä, että tuo kiihkeästi odotettu ensimmäinen inseminaatio on takanapäin. Seuraavalla kerralla tiedän paljon paremmin, mitä odottaa ja ehkä (mutta vain ehkä) maltan mieleni ja hallitsen hermoni hieman paremmin ovulaatiotestien suhteen. Laivaliput ainakin ostan vasta, kunhan olen saanut tietää, mihin aikaan meidät halutaan klinikalle. Olen varautunut siihen, että seuraava kerta tulee, koska todennäköisyyksien valossa niin tulee tapahtumaan - mutta asia voi tietysti olla niinkin, että tämä oli viimeinen käyntimme lapsettomuusklinikalla. Parin viikon päästä tiedetään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti