Piinapäivät (ovulaatiota seuraavat kaksi viikkoa) olivat ensimmäisen inseminaation jälkeen nimensä veroiset. Pari päivää maltoin olla rauhassa, mutta sitten aloinkin ajatella miltei jatkuvasti tapahtumia munanjohtimen ja kohtuni uumenissa. Missä alkionkehityksen vaiheessa ollaan? Kävisikö meille niin onnekkaasti, että jo tämä ensimmäinen yritys tuottaisi terveen, kohtuun kiinnittyvän alkion, josta aikanaan syntyisi lapsi? Noin viikon kuluttua inseminaatiosta aloin seurailla tarkasti kaikkia kehoni tuntemuksia. Ovatko nämä vihlaisut alkion kiinnittymiskipuja? Ovatko rintani aremmat kuin yleensä tässä vaiheessa kiertoa? 9. päivänä alkoi närästys ja lievä pahoinvointi, jotka innostuin tietenkin tulkitsemaan raskausoireiksi. Ostin apteekista herkän raskaustestin ja tein sen 11. päivän aamuna. Testi oli tylyn negatiivinen; testiviivan paikka oli täysin tyhjä vailla värin häivähdystäkään. Testiä seuraavana päivänä närästys ja pahoinvointi helpottivat ja 13. päivänä ovulaatiosta, täysin ajallaan alkoivat kuukautiset.
Emme siis kuuluneet niihin onnekkaisiin, joilla raskaus saa alkunsa heti ensimmäisestä inseminaatiosta. Vaikka olinkin koko ajan täysin tietoinen siitä, että kuukautisten alkaminen on tässä kohtaa paljon todennäköisempää kuin raskauden alkaminen, se tuntui silti suorastaan musertavan pahalta. Mielessä alkoivat heti pyöriä kaikki skenaariot tulevista toistuvista pettymyksistä sekä stressi siitä, miten onnistun taas metsästämään ovulaation ja sovittamaan työvuorot tulevia inseminaatioita varten. Tänään, yön yli nukuttuani, mieleni on jo onneksi valoisampi ja toiveikkaampi. Meillä on onneksi vielä yksi siittiöolki tallessa klinikalla eli heti ei tarvitse tehdä uutta tilausta. Päätimme tosin, että jos emme tällä oljella onnistu, tilaamme jatkossa vain yhden oljen kerrallaan. Olin nimittäin jo ehtinyt vähän ahdistua siitäkin, että entä jos olen raskaana, milloin uskallamme tehdä päätöksen oljen hävittämisestä? Eli jos jotain hyvää haluaa tästä tilanteesta hakea, niin ainakaan sitä päätöstä ei tarvitse tehdä. Suunnittelimme, että voisimme yhdistää seuraavaan inseminaatiopäivään hieman itsemme hemmottelua Tallinnassa. Päätin myös vakaasti unohtaa raskausoireiden googlettamisen sekä odotusblogien ja vauvapalstojen lukemisen seuraavien piinapäivien aikana. Toivon, että onnistun pysymään tässä päätöksessä koska huomasin, että liiallinen oman kehoni tarkkailu ei tehnyt minulle hyvää.
Huhtikuu on ollut monella tapaa minun ja meidän elämässä rankka kuukausi. Toivon, että alkanut toukokuu on meille armollisempi. Toivossa on hyvä elää :). Ensi viikon lopulla alkaa taas LH-piikin metsästys ovulaatiotestien avulla. Siihen asti yritän keskittää ajatuksiani enemmän muihin asioihin kuin vauvaprojektiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti