Ei tärppiä

Piinapäivät (ovulaatiota seuraavat kaksi viikkoa) olivat ensimmäisen inseminaation jälkeen nimensä veroiset. Pari päivää maltoin olla rauhassa, mutta sitten aloinkin ajatella miltei jatkuvasti tapahtumia munanjohtimen ja kohtuni uumenissa. Missä alkionkehityksen vaiheessa ollaan? Kävisikö meille niin onnekkaasti, että jo tämä ensimmäinen yritys tuottaisi terveen, kohtuun kiinnittyvän alkion, josta aikanaan syntyisi lapsi? Noin viikon kuluttua inseminaatiosta aloin seurailla tarkasti kaikkia kehoni tuntemuksia. Ovatko nämä vihlaisut alkion kiinnittymiskipuja? Ovatko rintani aremmat kuin yleensä tässä vaiheessa kiertoa? 9. päivänä alkoi närästys ja lievä pahoinvointi, jotka innostuin tietenkin tulkitsemaan raskausoireiksi. Ostin apteekista herkän raskaustestin ja tein sen 11. päivän aamuna. Testi oli tylyn negatiivinen; testiviivan paikka oli täysin tyhjä vailla värin häivähdystäkään. Testiä seuraavana päivänä närästys ja pahoinvointi helpottivat ja 13. päivänä ovulaatiosta, täysin ajallaan alkoivat kuukautiset.

Emme siis kuuluneet niihin onnekkaisiin, joilla raskaus saa alkunsa heti ensimmäisestä inseminaatiosta. Vaikka olinkin koko ajan täysin tietoinen siitä, että kuukautisten alkaminen on tässä kohtaa paljon todennäköisempää kuin raskauden alkaminen, se tuntui silti suorastaan musertavan pahalta. Mielessä alkoivat heti pyöriä kaikki skenaariot tulevista toistuvista pettymyksistä sekä stressi siitä, miten onnistun taas metsästämään ovulaation ja sovittamaan työvuorot tulevia inseminaatioita varten. Tänään, yön yli nukuttuani, mieleni on jo onneksi valoisampi ja toiveikkaampi. Meillä on onneksi vielä yksi siittiöolki tallessa klinikalla eli heti ei tarvitse tehdä uutta tilausta. Päätimme tosin, että jos emme tällä oljella onnistu, tilaamme jatkossa vain yhden oljen kerrallaan. Olin nimittäin jo ehtinyt vähän ahdistua siitäkin, että entä jos olen raskaana, milloin uskallamme tehdä päätöksen oljen hävittämisestä? Eli jos jotain hyvää haluaa tästä tilanteesta hakea, niin ainakaan sitä päätöstä ei tarvitse tehdä. Suunnittelimme, että voisimme yhdistää seuraavaan inseminaatiopäivään hieman itsemme hemmottelua Tallinnassa. Päätin myös vakaasti unohtaa raskausoireiden googlettamisen sekä odotusblogien ja vauvapalstojen lukemisen seuraavien piinapäivien aikana. Toivon, että onnistun pysymään tässä päätöksessä koska huomasin, että liiallinen oman kehoni tarkkailu ei tehnyt minulle hyvää.

Huhtikuu on ollut monella tapaa minun ja meidän elämässä rankka kuukausi. Toivon, että alkanut toukokuu on meille armollisempi. Toivossa on hyvä elää :). Ensi viikon lopulla alkaa taas LH-piikin metsästys ovulaatiotestien avulla. Siihen asti yritän keskittää ajatuksiani enemmän muihin asioihin kuin vauvaprojektiin.

Ensimmäinen inseminaatio

Vain yksi voi olla ensimmäinen, ja meidän kauan odotettu ensimmäinen inseminaatio oli eilen. Aloitin ovulaatiotestien tekemisen viime viikonloppuna, ja odotetusti viikonlopun testit olivat selvästi negatiivisia. Maanantaina toinen viiva piirtyi liuskaan selvästi nähtäväksi, mutta oli kuitenkin vielä haaleampi kuin kontrolliviiva. Olin vakuuttunut siitä, että tiistaina saan vahvan testiviivan ja selkeän positiivisen testituloksen. Jännitys oli tiistaina niin suurta, että en meinannut pysyä nahoissani ja tein päivän aikana kolme (!) ovulaatiotestiä: varhain aamulla, aamupäivällä ja iltapäivällä. Aamupäivän testissä testiviiva oli ehkä juuri ja juuri yhtä tumma kuin kontrolliviiva, aamun ja iltapäivän testit olivat selvästi negatiivisia. Minulla oli jännityksen vuoksi vaikeuksia pidättää pissaa vaaditut neljä tuntia ennen testien tekemistä ja huomasin, että vaikka en ollut juonut kovinkaan paljon, pissa oli silti varsin laimean näköistä. No, en uskaltanut ottaa riskiä ovulaation ohi menemisestä joten ilmoitin klinikalle aamupäivän testin jälkeen tuloksen olevan positiivinen ja meidän olevan tulossa seuraavana päivänä inseminaatioon. Menin jo varaamaan laivaliputkin heti tuon viestin lähettämisen jälkeen. Lääkäri vastasi hetken kuluttua viestiini ja pyysi meitä tulemaan klinikalle klo 13.30 - jouduin siis vielä vaihtamaan laivalippumme, koska olin jostain syystä kuvitellut, että inseminaatio tehtäisiin aamupäivällä ja varannut paluuliput 13.30 lähtevään laivaan. No, lippujen vaihto onnistui helposti ja melko pienillä kustannuksilla. Olin illalla ajatellut jättää ovulaatiotestaukset sikseen mutta ennen nukkumaanmenoa muutin mieleni ja päätin vielä kerran testata. Nyt pissa oli selvästi tummempaa väriltään ja ovulaatiotestissä näkyi vahva testiviiva! Kävimme huojentuneilla mielillä nukkumaan ja odottamaan jännittävää päivää.

Keskiviikkona lähdimme aamulla Länsisatamaan ja sieltä laivalla Tallinnaan. Taksi vei meidät Tallinnassa satamasta suoraan klinikalle. Lääkäri oli hieman myöhässä ja me hieman ajoissa, joten jouduimme odottelemaan tovin klinikan odotushuoneessa. Vuoromme tultua hoidimme ensin paperiasiat kuntoon, lääkäri allekirjoitti meidän jo valmiiksi täyttämät ja allekirjoittamat hoitosuostumuslomakkeet ja kyseli vielä edellisten kuukautisten alkamispäivän sekä ovulaatiotestien tulokset. Hän kertoi, että olki oli sulatettu ja siittiöitä oli 39 miljoonaa per millilitra ja niistä 59 % oli sulatuksen jälkeen eteenpäin liikkuvia. Seuraavaksi siirryin tutkimuspöydälle ja lääkäri teki ensin ultraäänitutkimuksen. Kohdun limakalvon paksuus oli 12 mm ja oikeassa munasarjassa oli hieno johtofollikkeli, halkaisijaltaan 21 mm. Ajoitus vaikutti löydösten perusteella aivan oikealta. Inseminaatiokatetrin ujuttaminen kohdunkaulani läpi osoittautui hieman haastavaksi ja lääkäri joutui vaihtamaan katetrin jäykempään. Jäykällä katetrilla homma onnistui kuitenkin helposti ja siittiöt lähetettiin matkalle kohti munanjohtimia. Tunsin, kuinka kohtuni hieman supisteli reaktiona tunkeilijoihin; se tuntui hieman epämiellyttävältä mutta ei kuitenkaan kuukautiskipuja kummemmalta. Olin kohdun supistuksista pikkuisen yllättynyt, en ollut odottanut inseminaation aiheuttavan mitään tuntemuksia eikä siitä ollut etukäteen puhetta. Toimenpiteen jälkeen sain makoilla tutkimuspöydällä vielä 10 minuutin ajan, sitten sain nousta ja pukea ja olimme valmiit. Raskaustestin saisin kuulemma tehdä 3.5., mikäli kuukautiset eivät alkaisi siihen mennessä. Luulen kyllä, että kärsivällisyyteni ei riitä ihan niin pitkälle vaan testi tulee tehtyä heti odotettua kuukautisten alkamispäivää seuraavana aamuna ellei vuotoa siihen mennessä näy. Inseminaation jälkeen kävimme syömässä ja sitten olikin jo aika suunnata takaisin satamaan ja palata laivalla Helsinkiin.

Nyt olen huojentunut siitä, että tuo kiihkeästi odotettu ensimmäinen inseminaatio on takanapäin. Seuraavalla kerralla tiedän paljon paremmin, mitä odottaa ja ehkä (mutta vain ehkä) maltan mieleni ja hallitsen hermoni hieman paremmin ovulaatiotestien suhteen. Laivaliput ainakin ostan vasta, kunhan olen saanut tietää, mihin aikaan meidät halutaan klinikalle. Olen varautunut siihen, että seuraava kerta tulee, koska todennäköisyyksien valossa niin tulee tapahtumaan - mutta asia voi tietysti olla niinkin, että tämä oli viimeinen käyntimme lapsettomuusklinikalla. Parin viikon päästä tiedetään :)

Äitiyslaki voimassa!

Tänään se astuu voimaan, nimittäin äitiyslaki! Tänään ja tästä eteenpäin klinikalla lahjoitetuilla siittiöillä alkunsa saanut naisparin lapsi voi saada molemmat vanhempansa juridisiksi vanhemmikseen jo syntymästään lähtien ilman tarvetta perheen sisäiselle adoptiolle. Täällä odotellaan kuukautisia alkavaksi parin päivän päästä ja ensimmäinen inseminaatio olisi siten suunnitteilla reilun kahden viikon kuluttua. Siittiöt ovat jo klinikalla odottamassa. Toivotaan, että yrityksiä ei tarvittaisi kovinkaan montaa!