Valintojen maailma

Naisparille haave lapsesta tarkoittaa ulkopuolisen avun tarvetta. Lapsen alkuun saattamiseen tarvitaan munasolu, siittiö(itä) ja kohtu, ja meiltä löytyy vain kaksi kolmesta. Siittiöiden saamiseksi on useampikin vaihtoehto, joista valita:

• kumppanuusvanhemmuus yksinäisen miehen tai miesparin kanssa
• koti-inseminaatio tutun tai vieraamman miehen siittiöillä
• klinikalla tehty inseminaatio luovutetuilla siittiöillä

Välimuotojakin on olemassa, inseminaatio voidaan tehdä klinikalla vaikka luovuttaja olisi tuttavapiiristä tai kumppanuusvanhempi. Ensimmäinen valinta tulee joka tapauksessa olemaan se, halutaanko lapselle sosiaalinen isä vai ei. Me päädyimme siihen, että emme halua lapsellemme muita vanhempia kuin me kaksi. Kumppanuusvanhemmuus ei siten ole meidän vaihtoehtomme. Koti-inseminaatio edellyttää sopivan siittiöiden lahjoittajan etsimistä. Meille tämä vaihtoehto ei tuntunut mitenkään päin luontevalta; emme voi kuvitella kysyvämme keneltäkään tutulta mieheltä kiinnostusta siittiöiden lahjoittamiseen emmekä halua etsiä lahjoittajaa nettipalstoilta. En tarkoita, että nämä olisivat mitenkään huonoja vaihtoehtoja, ne eivät vaan tunnu meille oikeilta valinnoilta. Jäljelle siis jää klinikalla tehty inseminaatio luovutetuilla siittiöillä. Tämä on sikäli turvallinen tapa, että luovuttajat on tutkittu sekä tarttuvien että monien perinnöllisten tautien varalta ja todettu terveeksi. Myös sperman laatu on tutkitusti kohdallaan. Huonoina puolina klinikkainseminaatioissa on tietysti hinta (teen kustannuksista myöhemmin oman tekstin) sekä aikataulujen yhteensovittaminen työn ja muiden menojen kanssa, kun ovulaatiopäivää ei pysty tarkasti ennustamaan etukäteen.

Klinikoita, joissa hoidetaan lapsettomuutta, löytyy sekä julkisesta että yksityisestä terveydenhuollosta. Julkinen puoli on linjannut, että luovutetuilla sukusoluilla tehtävät hedelmöityshoidot eivät kuulu julkisen terveydenhuollon tarjontaan (edes silloin, kun raskaaksi yrittävällä naisparin osapuolella on lääketieteellinen syy siihen, miksi raskaus ei ala ilman koeputkihedelmöitystä). Jäljelle jää siis yksityisen puolen tarjonta. Asumme Helsingissä, joten valinnanvaraa on muutaman klinikan verran. Nettisivujen perusteella klinikoiden palveluvalikoimassa ja hinnastossa ei ole suuria eroja. Kaikki tarjoavat sekä suomalaisia että tanskalaisia luovutettuja siittiöitä. Taas uusi valintatilanne: suositaanko suomalaista vai laajennetaanko geeniperimää viikinkiverellä? Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska koen, että en halua ottaa riskiä siitä, että me tai lapsi törmäämme joskus kadulla mieheen, joka muistuttaa ulkoisesti lastamme ja alamme miettiä, voisiko hän olla se mies, jonka siittiöistä lapsi on alkunsa saanut. Tuntuu selkeämmältä, jos tuo mies on jossain toisessa maassa ja siten arkemme tavoittamattomissa.

Tanskalaisilla spermapankeilla on laaja valikoima luovuttajista, koska Tanskan lainsäädäntö on melko salliva sukusolujen luovutuksen ja siitä maksettavan kompensaation suhteen. Spermaa voi luovuttaa Tanskassa anonyymisti tai ei-anonyymisti (jolloin siittiöistä alkunsa saanut lapsi saa täysi-ikäistyttyään tietää luovuttajan henkilöllisyyden). Lisäksi luovuttajasta voi olla tarjolla suppeat tiedot sisältäen lähinnä ulkoiset ominaisuudet (pituus, paino, ihon, hiusten ja silmien väri) tai laaja profiili, jossa luovuttaja kertoo itsestään kaiken kengännumerosta lempiväriin. Luovuttajaprofiileja voi selata netissä maksutta käyttäjätunnuksen luomisen jälkeen. Tässä valintatilanteessa matkaan tuli kuitenkin mutta: sain tietää, että ainakin osa suomalaisista hedelmöityshoitoja tarjoavista klinikoista suhtautuu nihkeästi siihen, että hoitoon tuleva nainen tai pariskunta valitsee luovuttajan itse tarjolla olevista luovuttajaprofiileista. Tämä tuntuu mielestäni jotenkin käsittämättömältä; miksi kenenkään muun pitäisi saada päättää, minkä tarjolla olevista luovuttajavaihtoehdoista valitsemme? Lapsi tulee kuitenkin meille, joten mielestäni olisi kohtuullista, että me saamme päättää, mitä ominaisuuksia luovuttajassa pidämme tärkeinä. Pikainen Googlen käyttö löysi tähänkin ongelmaan kuitenkin ratkaisun: Tallinnassa sijaitseva Nova Vita-hedelmöityshoitoklinikka tarjoaa palveluitaan myös suomalaisille ja heidän käytäntönään on ainakin nettisivujen perusteella, että hoitoon tuleva nainen saa itse valita haluamansa luovuttajaprofiilin. Kun kyseisen klinikan hintatasokin on selvästi suomalaisia klinikoita edullisempi, ei valinta tässä kohden ollut kovin vaikeaa. Päädyimme varaaman ajan ensimmäiselle käynnille helmikuussa.