Testailua

Raskauden alkamisen kannalta on tärkeää saattaa siittiö ja munasolu yhteen oikealla hetkellä. Munasolun irtoaminen eli ovulaatio tapahtuu vain kerran jokaisen kuukautiskierron aikana, useimmilla naisilla noin kaksi viikkoa ennen vuodon alkamista. Munasolu säilyy hedelmöittymiskykyisenä vain noin vuorokauden ajan ovulaation jälkeen. Siittiöt voivat elää normaalisti useitakin päiviä odottamassa munasolua, mutta pakastaminen ja sulattaminen on niille sen verran kova koettelemus että niidenkin elinikä lyhenee korkeintaan sinne vuorokauden tienoille. Ajoitus on siis saatava hyvin kohdalleen, jotta inseminaation lopputulos olisi toivottu. Ovulaation ajankohta voidaan määrittää kaikista tarkimmin lääkärin tekemillä ultraäänitutkimuksilla. Nämä tulevat kuitenkin varsin kalliiksi, joten ennen varsinaisia yrityskiertoja on kustannustehokkaampaa bongailla ovulaatioita kotikonstein. Osa naisista tuntee ovulaation selkeästi kipuna kun se tapahtuu, itse en kuulu siihen ryhmään jolle ovulaatio aiheuttaisi jotain selkeitä tuntemuksia joten joudun selvittämään ovulaation ajankohdan muuten. Käytössäni on tällä hetkellä kolme tapaa: puhelimen sovellus, johon merkitsen kuukautisten ajankohdat, ovulaatiotestit ja ruumiinlämmön mittaaminen joka aamu.

Älypuhelimiin saa nykyään hyvin monenlaisia sovelluksia joten ei ole yllättävää, että naisen kuukautiskierron seuraamiseen löytyy useampikin vaihtoehto. Itse olen pienen vertailun jälkeen päätynyt Flo-sovellukseen, johon voi merkitä vuotopäivien lisäksi ovulaatiotestien tulokset, mitatut ruumiinlämmöt ja vaikka mielentilansa joka päivä. Sovellus ennustaa tähän mennessä toteutuneiden kiertojen perusteella tulevia kiertoja sekä odotettujen vuotopäivien että odotetun ovulaatiopäivän osalta. Koska kiertoni on varsin säännöllinen, pystyn hyvin katsomaan sovelluksen kalenterista, milloin kuukautiset tai ovulaatiot ovat muutaman seuraavan kuukauden aikana odotettavissa.

Ovulaatiotestit perustuvat luteinisoivan hormonin (LH) mittaamiseen virtsasta. LH:n pitoisuus elimistössä on perustasossa melko matala, mutta nousee äkillisesti noin 24 - 36 tuntia ennen ovulaatiota. Kotikäyttöön tarkoitettuja ovulaatiotestejä löytyy eri merkeissä ja hintaluokissa; päädyimme tilaamaan viime syksynä ison paketin halvimpia testejä eräästä nettikaupasta ja ne ovat toimineet hyvin. Ensimmäisessä kierrossa tein ovulaatiotestit aamuvirtsasta, jolloin viivojen vahvuuden tulkitseminen aiheutti hieman päänvaivaa; sen jälkeen siirryin testaamaan valmistajan ohjeiden mukaisesti aina puolenpäivän jälkeen ja tulokset ovat olleet huomattavasti selkeämpiä, kuten kuvasta näkyy.

Ruumiinlämmön mittaamisen aloitin vasta nykyistä edeltävässä kierrossa. Lämpö tulee mitata tarkalla mittarilla heti aamusta. Ruumiinlämpö nousee noin 0,5 celsiusastetta ovulaation jälkeen ja pysyy koholla loppukierron ajan kuukautisten alkamiseen asti. Lämmönmittaamisessa on muistettava mahdolliset virhelähteet; myös esimerkiksi sairastuminen tai muutokset makuuhuoneen lämpötilassa voivat vaikuttaa ruumiinlämpöön. Itsellänikin tämänhetkisen kierron alkupuolella lämmöissä oli melkoista sahailua flunssan ja reissaamisen vuoksi. Ovulaatiota seuraava lämmönnousu on kuitenkin ollut selkeästi havaittavissa molemmissa kierroissa, joissa olen lämpöjä seuraillut.

Siinä määrin kun asiaa pystyy kotikonsteilla selvittämään, vaikuttaisi siltä, että ovuloin säännöllisesti joka kierrossa. Toivon, että asia oikeasti onkin näin, jolloin pystyisimme ainakin aloittamaan hoidot luonnolliseen kiertoon tehdyllä, hyvin ajoitetulla inseminaatiolla. Ensimmäiseen lääkärikäyntiimme on vielä muutama viikko ja sen jälkeen olemme toivottavasti ainakin hieman viisaampia tämän asian suhteen.

Valintojen maailma

Naisparille haave lapsesta tarkoittaa ulkopuolisen avun tarvetta. Lapsen alkuun saattamiseen tarvitaan munasolu, siittiö(itä) ja kohtu, ja meiltä löytyy vain kaksi kolmesta. Siittiöiden saamiseksi on useampikin vaihtoehto, joista valita:

• kumppanuusvanhemmuus yksinäisen miehen tai miesparin kanssa
• koti-inseminaatio tutun tai vieraamman miehen siittiöillä
• klinikalla tehty inseminaatio luovutetuilla siittiöillä

Välimuotojakin on olemassa, inseminaatio voidaan tehdä klinikalla vaikka luovuttaja olisi tuttavapiiristä tai kumppanuusvanhempi. Ensimmäinen valinta tulee joka tapauksessa olemaan se, halutaanko lapselle sosiaalinen isä vai ei. Me päädyimme siihen, että emme halua lapsellemme muita vanhempia kuin me kaksi. Kumppanuusvanhemmuus ei siten ole meidän vaihtoehtomme. Koti-inseminaatio edellyttää sopivan siittiöiden lahjoittajan etsimistä. Meille tämä vaihtoehto ei tuntunut mitenkään päin luontevalta; emme voi kuvitella kysyvämme keneltäkään tutulta mieheltä kiinnostusta siittiöiden lahjoittamiseen emmekä halua etsiä lahjoittajaa nettipalstoilta. En tarkoita, että nämä olisivat mitenkään huonoja vaihtoehtoja, ne eivät vaan tunnu meille oikeilta valinnoilta. Jäljelle siis jää klinikalla tehty inseminaatio luovutetuilla siittiöillä. Tämä on sikäli turvallinen tapa, että luovuttajat on tutkittu sekä tarttuvien että monien perinnöllisten tautien varalta ja todettu terveeksi. Myös sperman laatu on tutkitusti kohdallaan. Huonoina puolina klinikkainseminaatioissa on tietysti hinta (teen kustannuksista myöhemmin oman tekstin) sekä aikataulujen yhteensovittaminen työn ja muiden menojen kanssa, kun ovulaatiopäivää ei pysty tarkasti ennustamaan etukäteen.

Klinikoita, joissa hoidetaan lapsettomuutta, löytyy sekä julkisesta että yksityisestä terveydenhuollosta. Julkinen puoli on linjannut, että luovutetuilla sukusoluilla tehtävät hedelmöityshoidot eivät kuulu julkisen terveydenhuollon tarjontaan (edes silloin, kun raskaaksi yrittävällä naisparin osapuolella on lääketieteellinen syy siihen, miksi raskaus ei ala ilman koeputkihedelmöitystä). Jäljelle jää siis yksityisen puolen tarjonta. Asumme Helsingissä, joten valinnanvaraa on muutaman klinikan verran. Nettisivujen perusteella klinikoiden palveluvalikoimassa ja hinnastossa ei ole suuria eroja. Kaikki tarjoavat sekä suomalaisia että tanskalaisia luovutettuja siittiöitä. Taas uusi valintatilanne: suositaanko suomalaista vai laajennetaanko geeniperimää viikinkiverellä? Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska koen, että en halua ottaa riskiä siitä, että me tai lapsi törmäämme joskus kadulla mieheen, joka muistuttaa ulkoisesti lastamme ja alamme miettiä, voisiko hän olla se mies, jonka siittiöistä lapsi on alkunsa saanut. Tuntuu selkeämmältä, jos tuo mies on jossain toisessa maassa ja siten arkemme tavoittamattomissa.

Tanskalaisilla spermapankeilla on laaja valikoima luovuttajista, koska Tanskan lainsäädäntö on melko salliva sukusolujen luovutuksen ja siitä maksettavan kompensaation suhteen. Spermaa voi luovuttaa Tanskassa anonyymisti tai ei-anonyymisti (jolloin siittiöistä alkunsa saanut lapsi saa täysi-ikäistyttyään tietää luovuttajan henkilöllisyyden). Lisäksi luovuttajasta voi olla tarjolla suppeat tiedot sisältäen lähinnä ulkoiset ominaisuudet (pituus, paino, ihon, hiusten ja silmien väri) tai laaja profiili, jossa luovuttaja kertoo itsestään kaiken kengännumerosta lempiväriin. Luovuttajaprofiileja voi selata netissä maksutta käyttäjätunnuksen luomisen jälkeen. Tässä valintatilanteessa matkaan tuli kuitenkin mutta: sain tietää, että ainakin osa suomalaisista hedelmöityshoitoja tarjoavista klinikoista suhtautuu nihkeästi siihen, että hoitoon tuleva nainen tai pariskunta valitsee luovuttajan itse tarjolla olevista luovuttajaprofiileista. Tämä tuntuu mielestäni jotenkin käsittämättömältä; miksi kenenkään muun pitäisi saada päättää, minkä tarjolla olevista luovuttajavaihtoehdoista valitsemme? Lapsi tulee kuitenkin meille, joten mielestäni olisi kohtuullista, että me saamme päättää, mitä ominaisuuksia luovuttajassa pidämme tärkeinä. Pikainen Googlen käyttö löysi tähänkin ongelmaan kuitenkin ratkaisun: Tallinnassa sijaitseva Nova Vita-hedelmöityshoitoklinikka tarjoaa palveluitaan myös suomalaisille ja heidän käytäntönään on ainakin nettisivujen perusteella, että hoitoon tuleva nainen saa itse valita haluamansa luovuttajaprofiilin. Kun kyseisen klinikan hintatasokin on selvästi suomalaisia klinikoita edullisempi, ei valinta tässä kohden ollut kovin vaikeaa. Päädyimme varaaman ajan ensimmäiselle käynnille helmikuussa.

Uuden alussa

Vuoden vaihtuminen saa usein haluamaan jotain uutta elämään. Joku aloittaa elämäntaparemontin, toinen päättää hakea opiskelemaan uutta alaa. Minulle tämän vuoden uusi asia on blogin kirjoittaminen. Haluan purkaa ja jäsennellä mielessäni pyöriviä ajatuksia ja ehkä olla samalla hyödyksi jollekin toiselle, jolla on samansuuntaisia ajatuksia, toiveita ja haaveita. Valitsin blogini aiheeksi toiveemme lapsen saamisesta, koska kyseinen aihe herättää minussa paljon ajatuksia ja tunteita, joita kaikkia en halua käsitellä edes läheisimpien ystävieni kanssa. Tuntuu helpommalta kirjoittaa ne ylös anonyyminä.

Minun ja puolisoni toiveissa on siis saada lapsi. Olin pitkään epävarma siitä, haluanko koskaan äidiksi. Pidin työtä ja uraa tärkeinä asioina elämässäni ja nautin matkustelusta, juhlimisesta, brunsseista ystävien kanssa ja ylipäänsä siitä tunteesta, että olen vapaa tekemään mitä haluan ja menemään minne mieleni tekee. Täytettyäni 30 huomasin vähitellen ajatusmaailmani muuttuvan; työ ei enää ollutkaan niin merkityksellinen tekijä haaveissani ja tulevaisuudensuunnitelmissani. Aloin kaivata perhettä ympärilleni, sisältäen sekä puolison että lapsen. Onnekseni löysin ihmisen, johon rakastuin ja jonka kanssa pystymme yhdessä suunnittelemaan tulevaisuuttamme perheenä. Olemme onnekkaita myös siinä mielessä, että yhteiskunta jossa elämme on juuri tässä ajassa ottanut askeleita tasa-arvoisempaan suuntaan; tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan keväällä 2017 ja äitiyslaki astuu voimaan 1.4.2019. Äitiyslain astuttua voimaan alkaa meillä konkreettinen yritys lapsen saamiseksi, jos asiat sujuvat suunnitelmien ja toiveidemme mukaisesti.

Toivon, että tämä blogi tulee toimimaan paitsi tunteideni ja ajatusteni purkukanavana, myös lapsemme syntytarinana. Aika näyttää, miten tämän toiveen käy.