Tällä kertaa saimme hieman jännitystä inseminaatiota odottaessa! Olin varannut follikkeliultran kiertopäivälle 10, joka sattui olemaan perjantai. Ultrassa kaikki näytti hyvältä, kohdun limakalvon paksuus oli noin 8 mm ja johtofollikkeli oli tällä kertaa vihdoin vasemmassa (!) munasarjassa. Johtofollin koko oli tuo jännityksemme aihe; sen halkaisija oli jo 18 mm, eli se oli periaatteessa jo saavuttanut kypsän follikkelin koon. Ja oli tietenkin perjantai, eli viikonloppuna ei olisi mahdollisuutta inseminaatiolle. Lääkäri ehdotti meille erilaisia vaihtoehtoja; olisin voinut laittaa ns. jarrupistoksia blokkaamaan oman aivolisäkkeeni toimintaa ja estämään LH-piikkin nousua tai sitten voisimme jäädä odottamaan, tehdä ovulaatiotestit päivittäin ja toivoa, että plussa tulee testiin aikaisintaan sunnuntaina. Päädyimme odottamaan, koska tiedän, että follikkelit kasvavat minulla yleensä vähintään 20 mm kokoisiksi ennen ovulaatiota ja oli tosiaankin vasta kiertopäivä 10. LH-piikki kiertopäivänä 11 olisi minulle todella poikkeuksellisen aikaisin. Varasimme jo tuon käynnin yhteydessä inseminaatioajat sekä maanantaille että tiistaille ja sain ohjeeksi pistää Pregnylin maanantaiaamuna, ellei ovulaatiotesti vielä silloinkaan näyttäisi plussaa sekä soittaa klinikalle ja kertoa, kummalle ajalle olemme tulossa (vai pääsemmekö kummallekaan). Lauantain negatiivinen ovulaatiotesti oli helpottava, sunnuntainakaan en välttämättä olisi plussaa toivonut (omiin aikatauluihini tiistai oli maanantaita parempi inseminaatiopäivä) ja maanantaiaamukaan ei alkanut hymynaamalla, joten pistin Pregnylin ja soitin klinikalle vahvistaakseni tiistain inseminaatioajan. Tänään siis kävimme klinikalla ja jännityksellä odotimme tilannekatsausta ultrassa. Kohdun limakalvo oli paksuuntunut mukavasti ollen noin 11 mm paksu. Johtofolli oli edelleen tallessa vasemmassa munasarjassa ja se oli kasvanut muikeaan 25 mm läpimittaan. Pregnylistä oli inseminaation aikaan kulunut 32 tuntia eli ovulaatio olisi sen perusteella odotettavissa muutaman tunnin kuluttua. Siittiöitä oli tarjolla sama määrä kuin viimeksikin, 28 miljoonaa eteenpäin liikkuvaa. Inseminaatiokatetrin läpivieminen kohdunkaulastani oli tällä kertaa taas hieman hankalaa mutta onnistui kuitenkin ilman erityiskonsteja.
Jatkostakin keskustelimme hieman. Olin alunperin ajatellut, että tämä olisi viimeinen inseminaatio, mutta koska seuraavaan kiertoon ei työmatkojeni vuoksi aikataulullisista syistä oikein voi ivf-hoitoa tehdä, olen halukas vielä kuudenteenkin inseminaatioon sellaisella twistillä, että nostamme letrotsolin annostusta jotta saisimme kaksi hyvää follikkelia kypsymään yhden sijasta. Lääkäri saatiin mukaan suunnitelmaan. Ymmärrämme kyllä, että tällainen kikkailu pitää sisällään riskin siitä, että follikkeleita lähteekin kypsymään kahden sijasta kolme, neljä tai enemmänkin, jolloin inseminaatio jää luonnollisesti tekemättä. Aikaisemmin en olisi ollut tällaista riskiä valmis ottamaan mutta nyt kun takana on jo viisi inseminaatiota, tuntuu ettei meillä ole enää niin paljoa hävittävää. Taloudellisesti takkiin tulee kuitenkin inseminaation peruuntuessa vain folliultran hinta ja se alkaa tuntua aika pieneltä tässä vaiheessa.
Nyt siis edessä on jälleen kerran piinaava kahden viikon odotus. Katsotaan, pääsemmekö inseminaatioiden jokerikierrokselle vai alkaisiko tästä vihdoin pidempikin odotusaika :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti