Tauon paikka

Viidennen inseminaation piinapäivät päättyivät tänään kuukautisten alkamiseen. Vieläkään ei siis raskautumisen ihmettä tapahtunut. Keskustelimme asiasta jo eilen negatiivisen raskaustestin jälkeen ja päätimme sittenkin pitää nyt välikierron ennen ivf-hoidon aloittamista. Viisi inseminaatiota on tehty peräkkäisiin kiertoihin ilman yhtään väliin jäänyttä ovulaatiota. Huhtikuusta lähtien olemme eläneet kahden viikon syklissä, odottaen ensin ovulaatiota ja sitten toiveikkaasti inseminaation tulosta. Viisi kertaa olemme saaneet pettyä. Nyt on hyvä pitää yksi kierto ilman odotuksia ja testailuja. Keskittyä muihin asioihin elämässä.

Viides inseminaatio

Tällä kertaa saimme hieman jännitystä inseminaatiota odottaessa! Olin varannut follikkeliultran kiertopäivälle 10, joka sattui olemaan perjantai. Ultrassa kaikki näytti hyvältä, kohdun limakalvon paksuus oli noin 8 mm ja johtofollikkeli oli tällä kertaa vihdoin vasemmassa (!) munasarjassa. Johtofollin koko oli tuo jännityksemme aihe; sen halkaisija oli jo 18 mm, eli se oli periaatteessa jo saavuttanut kypsän follikkelin koon. Ja oli tietenkin perjantai, eli viikonloppuna ei olisi mahdollisuutta inseminaatiolle. Lääkäri ehdotti meille erilaisia vaihtoehtoja; olisin voinut laittaa ns. jarrupistoksia blokkaamaan oman aivolisäkkeeni toimintaa ja estämään LH-piikkin nousua tai sitten voisimme jäädä odottamaan, tehdä ovulaatiotestit päivittäin ja toivoa, että plussa tulee testiin aikaisintaan sunnuntaina. Päädyimme odottamaan, koska tiedän, että follikkelit kasvavat minulla yleensä vähintään 20 mm kokoisiksi ennen ovulaatiota ja oli tosiaankin vasta kiertopäivä 10. LH-piikki kiertopäivänä 11 olisi minulle todella poikkeuksellisen aikaisin. Varasimme jo tuon käynnin yhteydessä inseminaatioajat sekä maanantaille että tiistaille ja sain ohjeeksi pistää Pregnylin maanantaiaamuna, ellei ovulaatiotesti vielä silloinkaan näyttäisi plussaa sekä soittaa klinikalle ja kertoa, kummalle ajalle olemme tulossa (vai pääsemmekö kummallekaan). Lauantain negatiivinen ovulaatiotesti oli helpottava, sunnuntainakaan en välttämättä olisi plussaa toivonut (omiin aikatauluihini tiistai oli maanantaita parempi inseminaatiopäivä) ja maanantaiaamukaan ei alkanut hymynaamalla, joten pistin Pregnylin ja soitin klinikalle vahvistaakseni tiistain inseminaatioajan. Tänään siis kävimme klinikalla ja jännityksellä odotimme tilannekatsausta ultrassa. Kohdun limakalvo oli paksuuntunut mukavasti ollen noin 11 mm paksu. Johtofolli oli edelleen tallessa vasemmassa munasarjassa ja se oli kasvanut muikeaan 25 mm läpimittaan. Pregnylistä oli inseminaation aikaan kulunut 32 tuntia eli ovulaatio olisi sen perusteella odotettavissa muutaman tunnin kuluttua. Siittiöitä oli tarjolla sama määrä kuin viimeksikin, 28 miljoonaa eteenpäin liikkuvaa. Inseminaatiokatetrin läpivieminen kohdunkaulastani oli tällä kertaa taas hieman hankalaa mutta onnistui kuitenkin ilman erityiskonsteja.

Jatkostakin keskustelimme hieman. Olin alunperin ajatellut, että tämä olisi viimeinen inseminaatio, mutta koska seuraavaan kiertoon ei työmatkojeni vuoksi aikataulullisista syistä oikein voi ivf-hoitoa tehdä, olen halukas vielä kuudenteenkin inseminaatioon sellaisella twistillä, että nostamme letrotsolin annostusta jotta saisimme kaksi hyvää follikkelia kypsymään yhden sijasta. Lääkäri saatiin mukaan suunnitelmaan. Ymmärrämme kyllä, että tällainen kikkailu pitää sisällään riskin siitä, että follikkeleita lähteekin kypsymään kahden sijasta kolme, neljä tai enemmänkin, jolloin inseminaatio jää luonnollisesti tekemättä. Aikaisemmin en olisi ollut tällaista riskiä valmis ottamaan mutta nyt kun takana on jo viisi inseminaatiota, tuntuu ettei meillä ole enää niin paljoa hävittävää. Taloudellisesti takkiin tulee kuitenkin inseminaation peruuntuessa vain folliultran hinta ja se alkaa tuntua aika pieneltä tässä vaiheessa.

Nyt siis edessä on jälleen kerran piinaava kahden viikon odotus. Katsotaan, pääsemmekö inseminaatioiden jokerikierrokselle vai alkaisiko tästä vihdoin pidempikin odotusaika :).

Ei vieläkään

Eipä tuo neljäskään inseminaatio tuottanut meille toivottua lopputulosta. Nyt on taas letrotsolit syöty tähän kiertoon ja huomenna käydään folliultrassa katsomassa, miltä tilanne näyttää. Tarkoitus olisi samalla keskustella jatkosta lääkärin kanssa, jos raskaus ei vieläkään ala. Oma mieliala alkaa olla jo melko kyyninen; en jaksa uskoa, että inseminaatiolla saataisiin enää tulosta kun ei ole tähänkään mennessä saatu. Kokeilemme sitä nyt kuitenkin vielä kerran.