Liikehdintää kohdussa ja rakenneultra

Olin jo varmaan raskausviikosta 15 lähtien odottanut, että milloin voin tuntea sikiön liikkuvan sisälläni. Tai no, toki olin tavallaan odottanut sitä ihan raskauden alusta asti mutta sen jälkeen kun tiesin, että liikkeitä voi olla mahdollista tuntea, kuulostelin itseäni hyvin tarkasti. En kuitenkaan voinut olla varma, tunsinko ehkä sitä, mitä ajattelin vai oliko kyse vain suolten liikehdinnästä. Kunnes sitten tuli se kerta, kun olin varma. Raskausviikkoja oli silloin 17+6 ja makasin illalla kyljelläni sängyssä unen tuloa odottamassa. Tunsin selvästi, kun joku tökkäisi minua hennosti sisältäpäin. Siitä lähtien olen tuntenut liikkeitä päivittäin. Vielä ne eivät ole niin voimistuneet, että vaimoni tuntisi niitä vatsan päältä. Sitä odotamme seuraavaksi. On suorastaan liikuttavan ihanaa tuntea, kun pikkuinen melskaa kohdussa ja muistuttaa olemassaolostaan.

Viikolla 18+6 kävimme neuvolalääkärissä. Käynti oli melko lyhyt eikä sisältänyt mitään kovin erityistä; vauvan sydänäänet kuunneltiin ja lääkäri tunnusteli vatsaani ja totesi kohdunpohjan olevan noin navan korkeudella. Pissanäytteen ja verenpaineen sain katsoa itse, tuloksissa ei ollut mitään poikkeavaa. Kysyin, pitäisikö huolestua kun painoni ei ole vielä näillä viikoilla yhtään noussut (ei tosin laskenutkaan ja olen vähän ylipainoinen jo valmiiksi), ei kuulemma ole syytä huoleen kun minulla ei ole kuitenkaan pahoinvointia tai oksentelua ja vauva vaikuttaa kasvavan aivan normaalisti. Näin olen itsekin ajatellut asian olevan mutta oli helpottavaa saada siihen varmistus.

Raskauden laskennallinen puoliväli (rv 20+0) ohitettiin viime viikolla ja eilen kävimme rakenneultrassa. Ehdin ultraa edeltävinä päivinä taas vähän maalailla kauhukuvia mieleeni ja valmistautua mahdollisiin huonoihin uutisiin; en ole missään vaiheessa pitänyt elävän ja terveen lapsen saamista itsestäänselvyytenä ja siksi tilanteet, joissa sikiön terveyttä tutkitaan, ovat minulle hermostuttavia. En silti olisi jättänyt yhtään tarpeellista tutkimusta väliin koska nykyään monia vikoja ja sairauksia pystytään hoitamaan. No, huoleni oli onneksi taas turha ja rakenneultrassa ei näkynyt mitään poikkeavia löydöksiä. Pyysimme kätilöä vielä varmistamaan, että sukupuoli näyttää ulkoisesti samalta kuin mitä sen NIPTin perusteella pitäisi olla ja tytöltähän tuo meidän pieni näytti jalkovälistäkin. Kuvia saatiin taas muutama, tässä niistä yksi:

Ensi viikolla koittaa raskausviikko 22, joka on sikäli merkittävä rajapyykki että sen yli mennyt raskaus päättyy aina synnytykseen (ja sitä ennen päättynyt raskaus on virallisesti keskenmeno). Toivomme toki, että raskaus jatkuu täysiaikaisuuteen asti mutta on helpottavaa ajatella, että kohta meidän lapsi on myös yhteiskunnan silmissä ihminen vaikka syntyisi ennen aikojaan. Mitään viitteitä ennenaikaisesta synnytyksestä ei onneksi ole raskaudessani ollut, en ole kärsinyt supistuksista ja rakenneultrassa kohdunkaulan kanava oli normaalin mittainen ja tiukasti kiinni, kuten kuuluukin.

Seuraava neuvola on muutaman viikon päästä, siellä olisi ilmeisesti tarkoitus keskustella synnytyksestä. Varasin jo sähköisen asiointipalvelun kautta meille ajat neuvolan perhe- ja synnytysvalmennukseen mutta ne osuvat vasta viimeiselle kolmannekselle. On kiinnostavaa tietää, tuleeko näissä valmennuksissa meille kuinka paljon uutta tietoa koska olemme jo itse aktiivisesti perehtyneet sekä synnytykseen että imetykseen ja muuhun vauvanhoitoon.