perjantai 3. heinäkuuta 2020

Hän on täällä

Ihana, täydellinen tyttäremme syntyi 26.6. raskausviikolla 40+1 💗 synnytys sujui mainiosti, imetyksen kanssa meillä on ollut hieman alkuhaasteita mutta tilanne on jo paranemaan päin. Vauva näyttää juuri siltä, miltä kuvittelinkin hänen näyttävän. Olemme molemmat täysin rakastuneita häneen. Oma palautumiseni synnytyksestä on ollut nopeampaa, kuin kuvittelinkaan. Meillä kaikki oikein hyvin siis.

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Yhtenä kappaleena edelleen

Laskettuun aikaan on enää viisi päivää ja olisin jo aivan valmis synnyttämään, mutta vauva ei vielä ole osoittanut merkkejä kohdusta poistumisesta. Vatsa on kasvanut isoksi ja oma toimintakykyni tuntuu heikkenevän viikko viikolta; nyt jo muutaman sadan metrin käveleminen on sellainen urheilusuoritus, että joudun lepäämään sen jälkeen hyvän aikaa sohvalla ja kärsimään tuskallisista liitoskivuista seuraavan vuorokauden ajan. Päivät siis menevät enimmäkseen sohvalla istuen ja kaikki kotityöt ovat jääneet puolison hoidettavaksi. Tiedän, että tilanne tuskin paranee välittömästi synnytyksen jälkeen mutta ainakin sitten voisi ajatella suunnan olevan ylöspäin. Ja ainakin sitten olisi muutakin tekemistä kuin vain olla ja odottaa kun aika menee oletettavasti vauvaa hoitaessa ja ihastellessa. Vauvalla onneksi vaikuttaisi olevan kaikki mallikkaasti, hän majailee kohdussa pää alaspäin ja liikuskelee aktiivisesti. Neuvolamittauksissa kaikki on ollut hyvin ja neuvolalääkäri arvioi vauvan olevan keskikokoinen eli laskettuna aikana noin 3,5 kg:n painoinen. Positiivista on myös se, että koronavirusepidemian vuoksi tehtyjä rajoitteita on päästy jo purkamaan ja täten puolisoiden on jälleen mahdollista päästä synnytyssairaaloissa perhehuoneeseen synnytyksen jälkeen. Tästä olemme tosi iloisia ja nyt vaan toivomme, että perhehuoneita olisi vapaana kun synnytyksen aika koittaa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Viimeisellä kolmanneksella

Aikaa on vierähtänyt jo melkein kaksi kuukautta edellisestä blogitekstistä ja ympäröivässä maailmassa on tapahtunut paljon sinä aikana. Enpä nyt kuitenkaan keskity maailman kriiseihin sen enempää vaan kirjoittelen ihan vaan raskaudestani ja sen etenemisestä. Tätä kirjoittaessani raskausviikkoja on kasassa 28+6 eli olemme jo päässeet viimeiselle kolmannekselle. Vauva on selvästi kasvanut ja vahvistunut koko ajan, vatsani on kasvanut huomattavasti ja liikkeet tuntuvat voimakkaina. Siinä missä kaksi ensimmäistä kolmannesta sujuivat varsin vähäisillä raskausajan vaivoilla, olen nyt saanut tutustua viimeisten viikkojen aikana närästykseen ja liitoskipuihin. Molempien vaivojen kanssa pärjäilen vielä ihan hyvin mutta toivon, että ne eivät hirveästi äityisi kun raskautta on vielä oletettavasti ainakin kaksi kuukautta jäljellä. Kävin pari viikkoa sitten toisen kerran sokerirasituksessa ja ilokseni tulokset olivat jälleen normaalit eli minulla ei ole (vieläkään) raskausdiabetesta. Hemoglobiini oli raudan syömisestä huolimatta jonkin verran laskenut, tein nyt vähän muutoksia rautatablettien ottamisen ajankohtaan ja toivon, että tilanne olisi korjaantumaan päin. Huomenna on neuvola jossa asia tarkistetaan. Koska olen veriryhmältäni rh-negatiivinen, sikiön veriryhmä tutkittiin myös rh-tekijän osalta edellisen laboratoriokäynnin yhteydessä. Vauva on rh-positiivinen joten huomiseen neuvolakäyntiin sisältyy myös pistos, joka estää rh-tekijään kohdistuvien vasta-aineiden muodostumisen elimistössäni.

Olen käyttänyt viime aikoina paljon aikaa käsitöiden tekemiseen ja vauvalle on syntynyt jo useampi myssy, collegehaalari, sukkia ja tumppuja sekä ruokailuessu (kiinteiden ruokien aloittamista ajatellen). Olemme myös sortuneet ostamaan paljon vaatteita ja vauvatavaroita eikä meiltä enää puutu paljoakaan ja puuttuvista tavaroistakin osa on sellaisia, jotka tiedän saavamme ystäväpiiristä. Sikäli on hyvä, että ehdimme tehdä paljon hankintoja ennen nykyisten rajoitusten voimaan astumista koska tällä hetkellä ei kyllä tekisi mieli juosta ympäri lastentarvikeliikkeitä tai käydä ventovieraiden luona hakemassa käytettyjä tavaroita, vaikka kumpaakaan aktiviteettia ei ole varsinaisesti kiellettykään.

Tykkään suunnitella ja mielikuvitella asioita etukäteen mielessäni ja siksi nyt tuntuu aika harmilliselta, että esimerkiksi vauvan nimiäisiä on vaikea pohtia kun ei oikein tiedä, että milloin niitä on ylipäänsä mahdollista järjestää. Samoin synnytyksen ja sen jälkeisten päivien ajattelu on saanut uusia käänteitä, aikaisemmin pidin kuitenkin varsin todennäköisenä että voisimme olla yhdessä perheenä perhehuoneessa tai perhepesähotellissa lapsen synnyttyä mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista eikä kukaan tiedä, mikä mahtaa tilanne olla siinä vaiheessa kun synnytys on meille ajankohtaista. Yritetään siis tässä epätavallisen epävarmassa maailman tilassa nauttia epätavallisen lämpimistä kevätpäivistä ja kohdussa kasvavasta vauvasta päivä kerrallaan.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Liikehdintää kohdussa ja rakenneultra

Olin jo varmaan raskausviikosta 15 lähtien odottanut, että milloin voin tuntea sikiön liikkuvan sisälläni. Tai no, toki olin tavallaan odottanut sitä ihan raskauden alusta asti mutta sen jälkeen kun tiesin, että liikkeitä voi olla mahdollista tuntea, kuulostelin itseäni hyvin tarkasti. En kuitenkaan voinut olla varma, tunsinko ehkä sitä, mitä ajattelin vai oliko kyse vain suolten liikehdinnästä. Kunnes sitten tuli se kerta, kun olin varma. Raskausviikkoja oli silloin 17+6 ja makasin illalla kyljelläni sängyssä unen tuloa odottamassa. Tunsin selvästi, kun joku tökkäisi minua hennosti sisältäpäin. Siitä lähtien olen tuntenut liikkeitä päivittäin. Vielä ne eivät ole niin voimistuneet, että vaimoni tuntisi niitä vatsan päältä. Sitä odotamme seuraavaksi. On suorastaan liikuttavan ihanaa tuntea, kun pikkuinen melskaa kohdussa ja muistuttaa olemassaolostaan.

Viikolla 18+6 kävimme neuvolalääkärissä. Käynti oli melko lyhyt eikä sisältänyt mitään kovin erityistä; vauvan sydänäänet kuunneltiin ja lääkäri tunnusteli vatsaani ja totesi kohdunpohjan olevan noin navan korkeudella. Pissanäytteen ja verenpaineen sain katsoa itse, tuloksissa ei ollut mitään poikkeavaa. Kysyin, pitäisikö huolestua kun painoni ei ole vielä näillä viikoilla yhtään noussut (ei tosin laskenutkaan ja olen vähän ylipainoinen jo valmiiksi), ei kuulemma ole syytä huoleen kun minulla ei ole kuitenkaan pahoinvointia tai oksentelua ja vauva vaikuttaa kasvavan aivan normaalisti. Näin olen itsekin ajatellut asian olevan mutta oli helpottavaa saada siihen varmistus.

Raskauden laskennallinen puoliväli (rv 20+0) ohitettiin viime viikolla ja eilen kävimme rakenneultrassa. Ehdin ultraa edeltävinä päivinä taas vähän maalailla kauhukuvia mieleeni ja valmistautua mahdollisiin huonoihin uutisiin; en ole missään vaiheessa pitänyt elävän ja terveen lapsen saamista itsestäänselvyytenä ja siksi tilanteet, joissa sikiön terveyttä tutkitaan, ovat minulle hermostuttavia. En silti olisi jättänyt yhtään tarpeellista tutkimusta väliin koska nykyään monia vikoja ja sairauksia pystytään hoitamaan. No, huoleni oli onneksi taas turha ja rakenneultrassa ei näkynyt mitään poikkeavia löydöksiä. Pyysimme kätilöä vielä varmistamaan, että sukupuoli näyttää ulkoisesti samalta kuin mitä sen NIPTin perusteella pitäisi olla ja tytöltähän tuo meidän pieni näytti jalkovälistäkin. Kuvia saatiin taas muutama, tässä niistä yksi:
Ensi viikolla koittaa raskausviikko 22, joka on sikäli merkittävä rajapyykki että sen yli mennyt raskaus päättyy aina synnytykseen (ja sitä ennen päättynyt raskaus on virallisesti keskenmeno). Toivomme toki, että raskaus jatkuu täysiaikaisuuteen asti mutta on helpottavaa ajatella, että kohta meidän lapsi on myös yhteiskunnan silmissä ihminen vaikka syntyisi ennen aikojaan. Mitään viitteitä ennenaikaisesta synnytyksestä ei onneksi ole raskaudessani ollut, en ole kärsinyt supistuksista ja rakenneultrassa kohdunkaulan kanava oli normaalin mittainen ja tiukasti kiinni, kuten kuuluukin.

Seuraava neuvola on muutaman viikon päästä, siellä olisi ilmeisesti tarkoitus keskustella synnytyksestä. Varasin jo sähköisen asiointipalvelun kautta meille ajat neuvolan perhe- ja synnytysvalmennukseen mutta ne osuvat vasta viimeiselle kolmannekselle. On kiinnostavaa tietää, tuleeko näissä valmennuksissa meille kuinka paljon uutta tietoa koska olemme jo itse aktiivisesti perehtyneet sekä synnytykseen että imetykseen ja muuhun vauvanhoitoon.

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Sydänääniä

Aika kuluu ja tänään kävimme toisella käynnillä neuvolassa. Paikalla oli terveydenhoitajan lisäksi kätilöopiskelija, tämä ei meitä mitenkään haitannut. Aluksi kyseltiin vointini ja käytiin hieman läpi edellisen käynnin jälkeen otettujen labrojen tuloksia. Kaikki tulokset olivat odotetusti normaaleissa rajoissa, mukaanlukien sokerirasitus eli vältyin ainakin toistaiseksi raskausdiabetes-diagnoosilta. Vointini on ollut hyvä, alkuraskauden väsymys on jo selkeästi helpottamaan päin. Paino ei ole vielä noussut vaikka mammahousuihin onkin pitänyt jo siirtyä. Verenpaineen mittaamisen jälkeen päästiin siirtymään käynnin kiinnostavimpaan osioon eli sikiön sydänäänten kuunteluun. Sydänääniä kuunnellaan neuvolassa Doppler-menetelmään perustuvalla laitteella. Terveydenhoitaja varoitti, että näillä viikoilla sydänääniä saattaa istukan sijainnista riippuen joutua hieman etsimään eikä siitä kannata huolestua. Meidän vauvan sydänäänet löytyivät kuitenkin helposti melko lyhyen hakemisen jälkeen ja kuuluivat oikein hyvin. Syke oli tasainen 147 lyöntiä minuutissa. Kaikki hyvin siis. Seuraava reissu neuvolaan onkin ensimmäinen lääkärikäynti, joka varattiin kolmen viikon päähän.

Olen viime aikoina ajatellut jo enemmän synnytystä ja omia toiveitani sen suhteen. Keskustelin asiasta myös puolisoni kanssa ja päätimme, että alamme etsiä doulaa mukaan synnytykseen. Tämä synnytys tulee todennäköisesti olemaan ainoani ja haluan, että siitä tulee perhettämme yhdistävä, hyvä kokemus. Vaikka synnytyksen kulkua ei voikaan etukäteen ennustaa, siihen voi silti valmistautua ja ottaa selvää siitä, millaisia tilanteita mahdollisesti voi tulla eteen ja miettiä, miten itse toivoisi missäkin tilanteessa toimittavan mikäli erilaisia vaihtoehtoja on (aina ei toki ole mutta usein on). Jos olisi mahdollista tutustua kätilöihin etukäteen tai jopa valita oma kätilönsä, käyttäisin tällaisen mahdollisuuden ehdottomasti hyväkseni. Näin ei kuitenkaan Suomessa sairaalassa synnyttäessä voi tehdä ja kotisynnytystä en lähde näin hieman yli-ikäisenä ja ylipainoisena ensisynnyttäjänä harkitsemaan, siksi kiinnostuin mahdollisuudesta doulan palkkaamiseen. Doula on synnytyksessä erilaisessa roolissa ja tekee erilaisia tehtäviä kuin kätilö, mutta hänen läsnäolonsa edistää tutkitusti synnytyksen etenemistä ja vähentää synnytyskomplikaatioiden todennäköisyyttä. Sovimme ensi viikolle tapaamisen yhden doulan kanssa ja toivomme kovasti, että kemiat kohtaisivat ja voisimme sopia hänen kanssaan siitä, että hän tulee mukaan lapsemme synnytykseen.