NIPTin tulokset ja varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus

NIPTin tuloksia odotimme viikon ajan rauhassa, koska näyte oli otettu maanantaina ja tiesimme, että tulokset saadaan aikaisintaan seuraavana maanantaina. Maanantaina puhelin ei kuitenkaan soinut joten tiistaina olin koko päivän kuin tulisilla hiilillä, kunnes iltapäivällä klinikalta soitettiin. Suorastaan tärisin jännityksestä kun vastasin puhelimeen, tuntui että niin suuresta asiasta olisi nyt kyse. Puhelu oli onneksi huojentava, kätilö kertoi että kaikki tutkitut kromosomiparit olivat normaalit. Tästä helpottuneena kysyin, voisiko hän antaa tiedon sikiön sukupuolesta jo nyt puhelimitse ja hän kertoi sukupuolikromosomien olevan XX eli odotamme tyttöä 💗 tämä tieto konkretisoi raskautta jotenkin paljon enemmän kuin olimme etukäteen aavistaneet. Tänään kävimme ensimmäisessä julkisen puolen tarjoamassa ultraäänitutkimuksessa, edelleen vähän pelkäsin ennen tutkimukseen menoa että sikiöstä löytyy joku fataali vika. Pelkoni oli onneksi taas turha, kaikki näytti normaalilta ja sikiö liikuskeli aktiivisesti tutkimuksen ajan. Tässä vielä kuva hänestä.

Ensimmäinen kolmannes on siis kohta paketissa ja pääsemme toiselle kolmannekselle. NIPTin tulosten jälkeen innostuimme hankkimaan vauvalle jo jonkin verran vaatteita ja joululomalla aiomme aloittaa hänen huoneensa sisustamisen. Raskaudesta on nyt kerrottu melko laajasti sukulaisille ja ystäville ja meille on tarjottu jo useammaltakin suunnalta ystävien ja työkavereiden tyttövauvoille pieniksi jääneitä vaatteita. Uskon siis, että saamme pidettyä vauvan pukeissa. Itsellenikin sain jo paljon äitiysvaatteita ystävältäni, joka synnytti muutama kuukausi sitten. On sekä talouden että ympäristön kannalta hyvä juttu, kun kaikkea ei tarvitse ostaa uutena vaikka lapsi meille ensimmäinen onkin.

Ensimmäinen neuvolakäynti ja NIPT

Marraskuu on vihdoin takana ja sen myötä myös ensimmäinen neuvolakäynti voidaan ruksia hoidetuksi. Ajatuksena on ollut jo useamman päivän ajan kirjoittaa siitä tänne blogiin mutta en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi. Ehkä nyt on hyvä hetki kun kuukausi on vaihtunut joulukuuksi ja kalenteriin tullut paljon uusia odotukseen liittyviä tapahtumia.

Kävimme siis neuvolassa viime viikolla ja tapasimme ensimmäistä kertaa terveydenhoitajan, joka tulee seuraamaan raskautta koko sen keston ajan. Käynti alkoi ehkä hieman huonosti, kun terveydenhoitaja kysyi heti kättelyssä, että kumpi meistä on äiti. Olin jo etukäteen pelännyt, että mahtaako hän jotenkin vähätellä puolisoni vanhemmuutta ja tämä kysymys tuntui heti tuovan tuon pelon todeksi. Vastasin siihen, että olemme molemmat äitejä mutta minä olen raskaana, jos sitä oli tarkoitus kysyä. Terveydenhoitaja vaikutti tajunneen valinneensa sanansa hieman väärin ja korjaili tilanteen ihan mallikkaasti, tuntui että loppukäynnillä hän välillä oikein korostuneesti katsoi nimenomaan puolisoani puhuessaan meille :D mutta hyvä niin, olisi kurjaa jos käynnistä olisi jäänyt sellainen olo, että vain toinen meistä on tervetullut neuvolaan ja sellaisessa tilanteessa oltaisiin kyllä pyydetty terveydenhoitajan vaihtoa.

Olimme jo aikaisemmin pohtineet NIPT-tutkimusta ja ajankohtaa, milloin haluaisimme sen teettää. Kyseessä siis on seulontatutkimus, jossa etsitään äidin verenkierrosta sikiön soluvapaata DNA:ta ja sitä kautta voidaan varsin luotettavasti tutkia sikiön kromosomeita. Suomessa tämä tutkimus ei ainakaan vielä kuulu julkisen terveydenhuollon kaikille odottajille tarjoamiin sikiöseulontoihin mutta sen voi halutessaan teettää omakustanteisesti yksityisellä. Julkisella puolella se on käytössä jatkotutkimuksena mikäli yhdistelmäseulassa todetaan tietyn rajan ylittävä riskiluku. NIPT on yhdistelmäseulaa herkempi ja tarkempi yleisimpien trisomioiden eli Downin syndrooman, Edwardsin syndrooman sekä Pataun syndrooman seulonnassa. Päädyimme tästä syystä siihen, että teetämme NIPTin emmekä osallistu ollenkaan yhdistelmäseulonnan verinäyteosuuteen vaan menemme ainoastaan niskaturvotus-ultraääneen. Eilen kävimme luultavasti toistaiseksi viimeistä kertaa Dextrassa NIPTin vuoksi. Lääkäri tarkasti vielä ennen verinäytteen ottoa ultraäänellä, että sikiö on elossa ja hänellä on kaikki hyvin. Voi miten hän olikaan kasvanut! Edellisellä kerralla hän oli vielä pieni katkarapu, nyt hän on jo aivan selvästi ihminen pienine käsineen ja jalkoineen. Syke oli hyvä ja tasainen ja kaikki vaikutti olevan aivan kunnossa. Minulta otettiin siis verinäyte, joka lähti Kaliforniaan tutkittavaksi. Tulokset luvattiin meille ensi viikolla ja silloin selviää trisomiariskien lisäksi sikiön sukupuoli, koska myös sukupuolikromosomit tutkitaan. Pian siis tiedämme, odotammeko tyttöä vai poikaa :). Olen yrittänyt olla tekemättä mitään veikkauksia asian suhteen, ettei tulisi pettymystä jos olenkin väärässä.

Ennen joulua käymme vielä varhaisraskauden yleisessä ultraäänitutkimuksessa (eli juuri tuossa aikaisemmin mainitussa niskaturvotus-ultrassa), joulun jälkeen puolestaan on vuorossa sokerirasitus ja heti loppiaisen jälkeen seuraava neuvolakäynti. Kalenteriin tulee koko ajan lisää raskauteen liittyviä menoja mikä on toisaalta kiva, koska se osaltaan konkretisoi sitä, että meille tulee vauva. Ehkä nyt uskallan paremmin itsekin jo siihen luottaa kun kaikkein kriittisimmät viikot ovat takana.