Ensimmäinen ultraäänitutkimus

Tänään koitti vihdoin se hartaasti odotettu päivä, jolloin pääsimme kurkkaamaan tilanteen kohdussani! Raskausoireet ovat olleet aika maltillisia ja välillä olenkin pelännyt, että entäs jos siellä ei olekaan kuin pelkkä tyhjä sikiöpussi. Yllättävän tyynellä mielellä saavuimme silti klinikalle asiaa selvittämään. Pelkoni osoittautuivat pian tutkimuksen alettua turhiksi, kohdusta löytyi yksi alkio jonka sydän löi kiivaasti. Mittauksessa hän vastasi kooltaan täydellisesti raskauden kestoa. Kuvankin saimme hänestä mukaan:

Näillä näkymin kaikki hyvin siis. Sain klinikalta mukaan äitiyskortin ja täytin tänään sähköisessä järjestelmässä olevan neuvolan esitietolomakkeen. Hyvien ultrakuulumisten innoittamana kerroimme raskaudesta läheisimmille perheenjäsenille sekä hieman laajemmalle ystäväpiirille. Seuraava merkkipaalu on ensimmäinen neuvolakäynti, johon on vielä muutama viikko aikaa. Alkuraskaus on kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle hankalaa aikaa, aika tuntuu kuluvan niin hitaasti ja toivoisin jo raskauden olevan pian vatsan kasvun ja vauvan liikkeiden myötä nykyistä olotilaa konkreettisemmin hahmotettavissa.