Taukokierto päättyi tänään kuukautisten alkamiseen. Oli mukavaa suhtautua taas pitkästä aikaa kyseiseen tapahtumaan neutraalina asiana eikä suurena pettymyksen aiheuttajana. Sanoisin, että tauko teki muutenkin hyvää henkisesti ja olen tyytyväinen, että jätimme kuudennen inseminaation väliin. Ajatukseni ovat kuitenkin olleet jo jonkin aikaa suunnattuna tässä kierrossa alkavaan ivf-hoitoon. Kävimme muutama viikko sitten ivf-hoidon suunnittelukäynnillä, jossa lääkäri kävi hoidon vaiheet ja riskit kanssamme perusteellisesti läpi. Ivf-hoidossa siis tarkoituksena on kasvattaa hormonipistoksilla samanaikaisesti monta kypsää munasolua, jotka juuri ennen ovuloitumista poimitaan munasarjoista emättimen seinämän läpi vietävällä neulalla ultraääniohjauksessa. Saaliiksi saadut munasolut laitetaan laboratoriossa maljalle ja siittiöt pistetään niiden sekaan, jotta munasolut hedelmöittyisivät. Syntyneitä alkioita viljellään maljalla joitain päiviä (meidän klinikalla kuulemma lähes aina alkiorakkulavaiheeseen asti eli noin 5 päivää), jonka jälkeen paras alkio siirretään kohtuun ja loput pakastetaan mahdollista myöhäisempää käyttöä varten. Aloitin viikko sitten estrogeenitabletit ja jatkan niitä vielä ensi torstaihin asti. Niiden tarkoitus on tässä kohtaa jarruttaa pienten follikkelien kasvuun lähtöä, jotta ne olisivat mahdollisimman hyvin keskenään samassa vaiheessa follikkeleja kasvattavien pistosten alkaessa ja jotta pistosten aloitus saadaan ajoitettua tietylle viikonpäivälle (tavoitteena saada munasolujen keräys ajoittumaan keskiviikolle, torstaille tai perjantaille jotta alkiot olisivat 5-päiväisiä maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona).
Koko homma muuttui siis huomattavasti tarkemmin kontrolloiduksi ja lääkkeiden ohjaamaksi. Tunteeni asian suhteen ovat vähän ristiriitaiset; toisaalta on hyvä, että saamme näin paljon enemmän tietoa munasolujen laadusta ja alkioiden kehittymisestä ja raskauden alkamisen todennäköisyys on ivf-hoidolla kiistatta paljon parempi kuin inseminaatioilla, vaikka suurin osa ivf-hoidoista tehdään lapsettomuudesta kärsiville heteropariskunnille jotka ovat saattaneet yrittää lasta jo vuosien ajan ennen ensimmäistä ivf-hoitoa. Toisaalta pelkään, että emme onnistu tälläkään keinolla raskauden alkuun saattamisessa, koska mitään vikaa minusta ei ole missään vaiheessa löytynyt. Ovuloin säännöllisesti, inseminaatiot on (yhtä lukuun ottamatta) tehty hyvään aikaan, kohdun limakalvo on sopivan paksuinen, munajohtimet ovat auki, siittiöitä on joka kerta ollut erittäin paljon. Kaikki tutkitut labrat ovat olleet normaaleissa viiterajoissa. En tupakoi ja alkoholin käyttökin on minimoitunut nyt raskauden yrityksen aikana. Ylipainoa on, mutta sitäkin sen verran vähän että sen ei pitäisi vaikuttaa raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen. Tuntuisi jotenkin helpommalta, jos tutkimuksissa olisi löytynyt joku hoidettavissa oleva syy siihen, miksi raskaus ei ala helposti. Pelkään, että ivf-hoidossakin kaikki menee sinänsä hyvin, alkioita saadaan hyvä määrä ja ne ovat hyvälaatuisia, mutta yksikään ei koskaan kiinnity.
Netistä löytyy erilaisia laskureita, joilla voi arvioida ivf-hoidon onnistumistodennäköisyyttä omalla kohdallaan. Minulle laskurit antavat todennäköisyydeksi noin 40 % ensimmäisellä alkionsiirrolla, joten ehkä yritän pysyä optimistisena ja toivon kuuluvani tuohon onnekkaaseen joukkoon. Huomenna soitan klinikalle ja varaan ajan ensimmäiseen ultraan viidennelle päivälle pistosten aloittamisen jälkeen. Käynnillä lasketaan kasvavien follikkeleiden määrä ja katsotaan niiden koko.
