Olin syönyt letrotsolit ohjeiden mukaisesti ja varannut kiertopäivälle 12 follikkeliultran. Ultrassa näkyi tuolloin johtofollikkeli taas kerran oikeassa munasarjassa, halkaisijaltaan 17 mm. Kohdun limakalvon paksuus oli 11 mm. Tilanne oli melko edistynyt kiertopäiviin nähden ja saimmekin kaksi vaihtoehtoa: irrotuspiikin pisto saman tien ja inseminaatio seuraavana päivänä tai ovulaatiotestien tekeminen ja inseminaatio oman LH-huipun jälkeisenä päivänä. Koska oli maanantai, päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Epäilin, että follikkeli ei olisi vielä kuitenkaan ihan valmiina munasolun irtoamiseen, koska yleensä follikkelini ovat olleet yli 20 mm halkaisijaltaan ennen ovuloitumista. Seuraavana aamuna mietin kuitenkin asiaa hieman muilta kantimilta; töissä torstai vaikutti selvästi keskiviikkoa kiireisemmältä päivältä ja siten hankalammalta olla pois pari tuntia (vaikka inseminaatio on nopea toimenpide, Helsingin halki matkatessa menee aikaa). Lisäksi olen reilun viikon päästä lähdössä matkalle ilman puolisoani; jos jouduttaisimme hieman ovulaatiota, ehtisin tehdä edes jossain määrin luotettavan raskaustestin ennen lähtöäni. Soitin siis klinikalle ja kysyin, voisinko sittenkin pistää irrotuspiikin ja tulla seuraavana päivänä inseminaatioon. Tämä sopi, joten kävin apteekissa hakemassa Pregnylin ja pistin sen. Seuraavana päivänä tulimme inseminaatioon jälleen meille uudelle lääkärille, koska molemmat meitä aikaisemmin hoitaneet lääkärit olivat kesälomalla. Tämä lääkäri halusi tehdä inseminaation ensin ja ultrata vasta sen jälkeen. Siittiöitä oli taas erittäin runsaasti, 28 miljoonaa eteenpäin liikkuvaa. Spekulan aiheuttama venytys tuntui hieman epämiellyttävältä, kuten aina, mutta itse inseminaatio oli yllätyksekseni tällä kertaa täysin kivuton. Inseminaation jälkeen lääkäri katsoi ultralla, että follikkeli oli edelleen paikoillaan ja kohdun limakalvo noin 12 mm paksu. Kohtu liikkui hieman ja ohjasi siten siittiöitä kohti munajohtimia.
Kaikki meni taas hyvin inseminaation ja ajoituksen kanssa, kuten viimeksikin. Toivon kovasti, että tällä kertaa saisimme sen positiivisen raskaustestin nähdä. Samalla en uskalla toivoa liikaa, ettei pettymys tuntuisi liian kovalta pudotukselta, jos se taas kerran kohdallemme osuu. Kumpa piinapäivät kuluisivat nopeasti!
