O30.0: Graviditas gemina

 Varhaisultra oli viime viikon perjantaina, kun raskausviikkoja oli 6+5. Raskausoireet olivat jatkuneet joten olin melko luottavainen siihen, että kohdusta löytyisi elämää mutta ultraan meno jännitti silti. Lääkäri oli hieman myöhässä varatusta ajasta ja kello mateli kun istuimme puolisoni kanssa odotushuoneen sohvalla. Vihdoin pääsimme huoneeseen, lyhyet kuulumiset ja eikun ultraan. Kuvaruudulle ilmestyi melkein heti pieni katkarapu, mutta hyvin pian huomasin lääkärin löytäneen jotain odottamatonta: toisenkin alkion! Vasemmalla sijaitseva, ensin löydetty alkio vastasi kooltaan täysin raskauden kestoa. Oikealla majaileva oli hieman pienempi, vastaten kaksi päivää pienempää. Molemmilla oli kuitenkin syke nähtävissä. Alkiot majailivat samassa raskausontelossa ja koska kohtuuni oli siirretty vain yksi alkio, he ovat väistämättä identtiset.

Tämä uutinen oli aikamoinen yllätys ja suoraan sanottuna järkytys. Olen aina sanonut, että en missään nimessä suostuisi kahden alkion siirtoon, koska en halua kaksosia. No näköjään yhden alkion siirto ei minua niiltä suojannut. Viikonloppu meni lähinnä identtisen kaksosraskauden riskeihin perehtyessä ja siitä ahdistuessa. Kaksosista noin puolet syntyy ennenaikaisesti, noin puolet syntyy sektiolla ja identtisillä kaksosilla kuolleisuus on noin kymmenkertainen yksittäin syntyviin lapsiin verrattuna. Myös erilaisten kehityshäiriöiden ja alkuraskauden keskenmenon riski on identtisillä kaksosilla keskimääräistä korkeampi. Niin, ja kaksosten äideistä 30 - 50 % sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka on vieläpä keskimäärin vakavampaa kuin yhden lapsen synnyttäneillä. Eipä ollut paljoa odotuksen iloa jäljellä näiden lukemisten jälkeen.

Nyt mieli on ehkä vähän rauhoittunut ja pahimmat kauhukuvat eivät pyöri päässä enää ihan jatkuvasti. Edelleen kipuilen sen kanssa, että meistä tulee tahtomattani kolmilapsinen perhe, suurperhe joka tarvitsee isomman asunnon ja tila-auton ja joka ei ikinä mahdu mihinkään standardoituun, kaksilapsiselle perheelle suunniteltuun paikkaan. Kai tästäkin vielä päästään yli ja näen hyvät puolet siinä, mitä kohtalo meille eteen asetti. Esikoisemme innostui suunnattomasti tulevasta isosiskoudestaan ja häntä ei ainakaan yhtään tuntunut haittaavan, että vauvoja on tulossa kaksi. 

Lopuksi vielä kuva kohdun asukkaista päärynänmuotoisessa raskausontelossaan. Esikoisen kuvassa vastaavilla viikoilla raskausontelo oli kauniin pyöreä, mutta kaksi alkiota selvästi pullistaa sitä hieman epäsymmetrisesti.

HCG > 400

 Lauantaina, DPO13, kahden päivän kuluttua ensimmäisestä raskaustestistä, testasin uudestaan. Clearbluen siniristitestiin piirtyi erittäin selkeä plussa.

Eipä tuota tarvinnut tihrustaa. Väsymys ja ajoittain iskevä heikotus kertoivat myös, että jotain on tapahtumassa. Tänään, DPO15, testasin vielä viimeisen kerran.

Vahvistuneen plussan rohkaisemana soitin aamulla klinikalle. Sain hoitajalta onnittelut ja hän kysyi, että haluanko vielä raskaushormonin pitoisuuden määrityksen verinäytteestä. Tämä tehtiin esikoista odottaessa joten halusin saman tehtäväksi nytkin. Kävin siis aamulla klinikalla ja iltapäivällä hoitaja soitteli tuloksesta. Raskaushormonin pitoisuus veressä oli hieman korkeampi kuin viitealueen yläraja tälle päivälle. Sama tilanne oli esikoisen kohdalla, joten en tästä alkanut mitään kaksosskenaarioita miettimään 😊 tilanne näyttää siis oikein hyvältä tällä hetkellä. Varasin ajan varhaisultraan omalle lääkärillemme, Terolut-tablettien syömistä saan tällä kertaa jatkaa ultraan asti mutta Cyclogestin saan onneksi jättää nyt pois. 

Tuntuu oudolta, että miten tämä raskaus alkoikin näin helposti. Tai helposti ja helposti, kyllähän tässä ollaan laskujeni mukaan käyty jo seitsemän kertaa klinikalla tällä kierroksella (neljä lääkärikäyntiä ja kolme hoitajakäyntiä labrojen ottoa varten). Mutta se on jo itsessään juhlavaa, että ei tarvinnut yhtään kertaa tehdä negatestiä ja pettyä piinapäivien päättyessä. Emme ole vielä kertoneet plussasta ystävillemme tai perheenjäsenillemme ja saatamme tällä kertaa odottaa kertomisen kanssa hieman pidempään. Tavallaan haluaisin kertoa etenkin esikoisellemme jo melko pian mutta toisaalta tiedän, että hän ei osaa pitää salaisuuksia 😁 odotetaan siis vielä jonkin aikaa ennen uutisen julkistamista.

Piinan päätös

 Olin suunnitellut raskaustestiä huomiselle mutta malttamattomuus voitti. Oloni oli sellainen, että epäilin saattavani olla raskaana mutta en ollut asiasta mitenkään varma, koska tiesin, että tukilääkkeetkin voivat aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia. Raskaustestin tulos oli kuitenkin aika selkeästi tulkittavissa :) 

Tuntuu aika uskomattomalta, että tämä voisi onnistua kerrasta. Toki ollaan vielä hyvin hyvin varhaisessa vaiheessa eikä yksi positiivinen raskaustesti ole tae vauvasta. Aion testailla vielä uudestaan tulevina päivinä ja toivon tietysti, että viiva vahvistuu. Nyt iloitaan tästä etapista :)

Piinapäivät

 Näköjään nyt toisella kierroksella en ehdi tai koe tarpeelliseksi kirjoittaa tänne yhtä usein kuin esikoista yrittäessä. Edellisestä postauksesta on jo melkein kaksi kuukautta joten otetaanpa alkuun tilannepäivitys: BeReady-näyte otettiin toukokuun kierrossa, näytteenoton hetkellä kohdun limakalvo oli alkion kiinnittymiselle vastaanottavainen joten alkionsiirron oikea ajankohta on minulle tuo viisi päivää ovulaation jälkeen. Kesäkuussa pidettiin välikierto ja sen lopulla toivoin jo kovasti uuden kierron alkua, että päästäisiin yrittämään. Heinäkuun kierto alkoi ajallaan, söin alkukierrosta viisi päivää letrotsolia ja kävin ultrassa kierron päivänä kymmenen. Tuolloin kohdun limakalvo oli noin 9 mm paksu ja vasemmassa munasarjassa oli 17 mm halkaisijaltaan oleva johtofollikkeli. Ovitrellen pistoajankohdaksi määrättiin perjantai-ilta ja alkionsiirto sovittiin seuraavan viikon perjantaille. Siirtoa edeltävänä päivänä kävin vielä verinäytteenotossa, verestä määritettiin progesteronipitoisuus luteaalituen riittävyyden arviointia varten. Siirtopäivänä jännitti tosi paljon, vaimoni oli tarkoitus tulla siirtoon mukaan mutta se ei onnistunut koska sekä hän että esikoinen olivat hieman flunssaisia. Menin siis klinikalle yksin pää täynnä toiveita ja pelkoja. Alkio oli selvinnyt hyvin sulatuksesta ja alkanut suurentua kun sen kuorta oli avattu. Kohdun limakalvo oli noin 12 mm paksu, oikein hyvä siis. Alkionsiirto sujui ongelmitta. Progesteronipitoisuus oli edellisen päivän verinäytteessä ollut hieman matalanpuoleinen, joten Terolut-tablettien lisäksi sain alkaa käyttämään Cyclogest-emätinpuikkoja. Siirtoa seuraavana päivänä sain vielä pistää Gonapeptyl-injektion alkion kiinnittymisen tueksi. Tätä kirjoittaessani siirrosta on nyt kolme päivää. Klinikalta ohjeistettiin tekemään raskaustesti vasta kahden viikon päästä alkionsiirrosta, mutta mitenkään en malta odottaa niin pitkään. Aion testata viikon kuluttua siirrosta, kuten esikoisenkin kohdalla - siihenkin on vielä neljä pitkää päivää. Toivon tietysti onnistumista mutta samalla mietin sitäkin, että miten päästään yrittämään uudestaan jos tämä alkio ei nyt kiinnity. Ainakin seuraavalla kerralla pääsemme taas oman lääkärimme hoidettavaksi, nyt hän oli kesälomalla.

Paluu blogiin

 Edellisestä postauksesta on jo melkein kolme vuotta aikaa. Esikoisen synnyttyä ei blogin pitäminen tuntunut enää tarpeelliselta. Vauvavuosi meni nopeasti ja kohta ovat taaperovuodetkin takana ja meillä kotona reipas ja aktiivinen leikki-ikäinen. Mietimme pitkään, että haluammeko yrittää vielä toista lasta. Järkisyyt sanovat, että olisi helpompaa elää yhden lapsen perheenä mutta sydän sanoo, että perheemme ei ole vielä valmis. Siispä olemme tehneet hiljattain paluun klinikalle hoitojen pariin. Meille jäi onneksi pakkaseen kolme blastokysti-vaiheen alkiota ja niistä aiomme nyt yrittää pikkusisarusta. Ennen alkionsiirtoa lääkäri suositteli tehtäväksi BeReady-testin, jolla voidaan selvittää optimaalinen ajankohta pakastealkion siirrolle. Olen valmistellut kohtuni samalla tavalla kuin mitä tapahtuu varsinaisessa hoitokierrossa: söin letrotsolia kierron alkupäivinä, päivänä 12 kävin ultraäänitutkimuksessa ja tuon päivän iltana pistin ovulaation aiheuttavan Ovitrelle-lääkkeen. Päivänä 15 aloin syödä Terolut-tabletteja keltarauhasen tueksi ja päivänä 19 otetaan tuo näyte. Nyt tätä kirjoittaessa eletään kierron päivää 17 eli näytteenottoon on vielä pari päivää. Tuloksen saamisessa kestää kuulemma yleensä 2 - 3 viikkoa eli todennäköisesti ehtisimme sen puolesta tehdä ensimmäisen alkionsiirron seuraavaan kiertoon mutta päädyimme asiaa pohdittuamme siihen, että pidämme välikierron ja siirrätämme alkion vasta heinäkuussa. Hoitojen pariin palaaminen on ollut henkisesti yllättävän raskasta, joten pieni tauko tulee jo tässä vaiheessa tarpeeseen. Lisäksi heinäkuussa minulla on kesäloma, joten klinikkakäynnit on helpompi suunnitella kun ei tarvitse olla niiden takia töistä poissa. Nyt toki tulee nämä pari käyntiä työpäivän ajalle. Toivon todella paljon, että onnistumme saamaan toisenkin lapsen ja toki suurimmat toiveet on ladattu ensimmäiseen alkionsiirtoon. Samalla pelkään, että mikään alkioistamme ei ole kelpoinen ja että joudumme taas pettymään monta kertaa.

Hän on täällä

Ihana, täydellinen tyttäremme syntyi 26.6. raskausviikolla 40+1 💗 synnytys sujui mainiosti, imetyksen kanssa meillä on ollut hieman alkuhaasteita mutta tilanne on jo paranemaan päin. Vauva näyttää juuri siltä, miltä kuvittelinkin hänen näyttävän. Olemme molemmat täysin rakastuneita häneen. Oma palautumiseni synnytyksestä on ollut nopeampaa, kuin kuvittelinkaan. Meillä kaikki oikein hyvin siis.

Yhtenä kappaleena edelleen

Laskettuun aikaan on enää viisi päivää ja olisin jo aivan valmis synnyttämään, mutta vauva ei vielä ole osoittanut merkkejä kohdusta poistumisesta. Vatsa on kasvanut isoksi ja oma toimintakykyni tuntuu heikkenevän viikko viikolta; nyt jo muutaman sadan metrin käveleminen on sellainen urheilusuoritus, että joudun lepäämään sen jälkeen hyvän aikaa sohvalla ja kärsimään tuskallisista liitoskivuista seuraavan vuorokauden ajan. Päivät siis menevät enimmäkseen sohvalla istuen ja kaikki kotityöt ovat jääneet puolison hoidettavaksi. Tiedän, että tilanne tuskin paranee välittömästi synnytyksen jälkeen mutta ainakin sitten voisi ajatella suunnan olevan ylöspäin. Ja ainakin sitten olisi muutakin tekemistä kuin vain olla ja odottaa kun aika menee oletettavasti vauvaa hoitaessa ja ihastellessa. Vauvalla onneksi vaikuttaisi olevan kaikki mallikkaasti, hän majailee kohdussa pää alaspäin ja liikuskelee aktiivisesti. Neuvolamittauksissa kaikki on ollut hyvin ja neuvolalääkäri arvioi vauvan olevan keskikokoinen eli laskettuna aikana noin 3,5 kg:n painoinen. Positiivista on myös se, että koronavirusepidemian vuoksi tehtyjä rajoitteita on päästy jo purkamaan ja täten puolisoiden on jälleen mahdollista päästä synnytyssairaaloissa perhehuoneeseen synnytyksen jälkeen. Tästä olemme tosi iloisia ja nyt vaan toivomme, että perhehuoneita olisi vapaana kun synnytyksen aika koittaa.